Olen Stella Haponen, vuoden 2011 ylioppilas. Aloitin opiskelut Koillis-Helsingin lukiossa 2008 ja valmistuin 2011, jolloin lukion nimi oli vaihdettu Helsingin medialukioksi.
Lukioaikoina olin keskiverto-oppilas ja kuitenkin pitkän matematiikan luokalla. Valitsin pitkän matematiikan, sillä pidän haasteista ja olin yläasteella kehittynyt siinä huomattavasti. Parasta lukioaikana oli pitkän matematiikan opettajat, erityisesti Sami Murtoniemi ja Jyrki Rauhalinna, jotka pitivät mielenkiintoa matematiikkaan yllä. Minusta on tärkeää, että opettajat nauttivat työstään, sillä se heijastuu myös opiskelijoihin. Erityiskiitos täytyy antaa Minna Reenilälle, joka sai minut innostumaan ruotsin kielestä. Minna opetti minulle myös venäjää ja järjesti jopa kahdesti reissun Pietariin, jotta oppisimme tuntemaan kulttuuria ja puhumaan venäjää.
Lukioaikana suoritin myös monta kuvaamataidon kurssia. Koulutukseni veikin minut luovalle alalle ja valmistuin Metropolia AMK:sta teolliseksi muotoilijaksi. Tällä hetkellä ammattinimikkeeni on Service & UX Designer ja olen töissä konsulttiyrityksessä, jossa kehitämme ja toteutamme erinäisiä digitaalisia palveluita esim. applikaatioita ja verkkopalveluita. Työhöni kuuluu palveluiden kehittäminen ja suunnittelu eli käytännössä suunnittelen miten palvelu toimii ja miltä se näyttää.
Lukioaikana en vielä tiennyt mitä haluaisin opiskella, mutta minulle erityisessä avainroolissa oli esite jatkokoulutuksista. Esite auttoi ymmärtämään millaisia eri ammatteja ja koulutusaloja ylipäätänsä on. Suosittelen ottamaan selvää mitä mahdollisia ammatteja ja koulutusaloja on olemassa, sillä osa voi olla sellaisia, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Minä en ollut kuullut teollisesta muotoilusta, mutta onneksi nyt tiedän mitä se on.
Olen Ia Nissinen 27-vuotta ja opiskelen tällä hetkellä Turun AMK:ssa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, painotun opiskeluissani esiintyjyyteen. Opiskelujen ohella tanssin, laulan sekä harrastan ilma-akrobatiaa. Ennen nykyistä kouluani opiskelin useamman vuoden näyttelijäntyötä kansanopistossa ja tein töitä niin R-kioskin kassalla kuin tuotannonassistenttina Tapanilaisessa Teatteri Tuikkeessa. ”Taiteilijanelämän” keskellä tuijotan myös mielelläni tuntikausia Netflixiä poikaystäväni kanssa, koira kainalossa.
Opiskelin Melussa vuosina 2008-2011. Parhaimmat muistoni liittyvät vahvasti kaakaokahviin, tupakkaan ja muutamaan hyvään kaveriin. Se, että norkoilimme tupakkapaikalla röökit suussa, kahvit kädessä ja puhuimme päivän ”polttavista aiheista”, ei tietenkään ollut kovin tuotteliasta tai fiksua, mutta ne hetket olivat minulle tärkeitä. Lukio oli minulle isolta osin etsimistä ja ihmisenä kasvun aikaa. Olin ja olen edelleen suhteellisen ujon puoleinen ja peruskoulun aikana tuntui siltä, että olin vakiintunut tietynlaiseksi luokkakavereideni silmissä. Uusi iso lukio mahdollisti minulle itseni uudelleen ”brändäämisen” ja sen että uudet ihmiset, itseni mukaan lukien, tutustuivat erilaiseen minään. Mieleen on myös jäänyt tekniikkaryhmä, ilmaisutaidon kurssit Johanna Paalasen johdolla sekä Liisalukiomaassa -musikaali.
Terveisinä haluaisin sanoa ensin pari kliseetä; usko unelmiisi, uskalla olla oma itsesi ja älä anna periksi. Näiden lisäksi haluan muistuttaa, että on myös tosi ookoo olla tietämättä vielä mitä haluaa tehdä elämällään lukion jälkeen. On ookoo opiskella hetki jotain alaa ja sitten huomata, ettei se tunnukaan omalta ja vaihtaa toiseen ja vaihtaa vielä uudestaankin jos on tarve. On myös ookoo tietää tasan tarkkaan mitä haluaa tehdä lukion jälkeen ja mennä täysiä sitä kohti.
”Velvollisuus itseä kohtaan on pyhin ja ensimmäinen: sitä seuraavat kaikki muut velvollisuudet.” – Eino Leino
Terkuin,
Ia Nissinen
MELUA & ASIAA 