Uuden ylioppilaan puhe (syksy 2018)

Arvoisa juhlayleisö: rehtori, opettajat, sukulaiset, ystävät ja tietenkin tuoreet ylioppilaat.

Filosofi Sartren mukaan  “Nuoriso potee koti-ikävää tulevaisuuteen.” Tämä mielessäni pyrin pitämään puheeni mahdollisimman lyhyenä, jotta me kärsimättömät nuoret pääsisimme vihdoin kotiin, omaan tulevaisuuteemme.

Kun vielä hetki sitten istuimme koulun penkeillä odotellen tunnin, päivän, jakson tai lukuvuoden loppua, aika kului kamalan hitaasti. Nyt kun muistelemme tätä kolmen ja puolen vuoden… Tai no oikeastaan kahdentoista ja puolen vuoden taivaltamme, kaikki se tuntuukin menneen ohi silmänräpäyksessä. Maailman ikimuistoisimmassa silmänräpäyksessä.

Ja tässä sitä nyt ollaan: valkolakit päässä ja malttamattomina aloittamaan elämässä uusi luku. Mutta mikä tämä lakki sitten loppujen lopuksi on? Mitä se symboloi? Oma vastaukseni tähän on, että ylioppilaslakki on sekä todistus että lupaus.

Lakki on todistus ahkeruudesta ja periksiantamattomuudesta sekä kaikesta lukiossa oppimastamme. Tunnemme historiaa, kulttuuria ja uskontoja. Ymmärrämme ehkä jotain politiikasta ja taloudesta, molekyyleistä ja alkuaineista. Sääkartat – eivätkä mitkään muutkaan kartat – näytä meille enää vain epämääräisiltä sotkuilta. Tiedämme terveellisistä elämänvalinnoista, vaikka emme aina niitä teekään. Osaamme muutakin kuin keittiöpsykologiaa. Tiedämme mitokondrion olevan solun voimalaitos ja osaamme derivoida vaikka mitä. Osaamme monenlaisia kieliä, ja jotkut meistä jopa pari sanaa ruotsia. Tiedämme toisaalta myös, ettemme tiedä yhtään mitään.

Ennen kaikkea valkolakki on kuitenkin todistus siitä, että osaamme katsoa meitä ympäröivää maailmaa sekä kriittisin silmin että avoimin mielin.

Lakki on lupaus siitä, että käytämme kaikkea oppimaamme vain ja ainoastaan hyvään – sekä muiden että itsemme auttamiseen ja maailman parantamiseen. Pyrimme korjaamaan kohtaamiamme ongelmia ja epäkohtia. Kuuntelemme ja autamme. Emme anna ennakkoluuloille ja turhalla vihalle periksi. Puolustamme meille tärkeitä asioita ja arvoja. Olemme tukena ja turvana läheisillemme kuten he ovat olleet meille kaikkien näiden kouluvuosien ajan. Pitämällä tätä lakkia päässämme lupaamme koko maailmalle, että pyrimme aina olemaan parhaita versioita itsestämme.

Minulla on kunnia kiittää kaikkien tänään Helsingin Medialukiosta valmistuvien puolesta joka ikistä ihmistä, joka on tukenut, auttanut, kuunnellut ja opettanut meitä. Kiitän vanhempia, sisaruksia, ystäviä ja muita läheisiä. Kiitän rehtoreita, sekä Ukko-Pekka Hyvöstä että Pekka Luomaa. Kiitän opettajia, opoja ja koko muuta koulun henkilökuntaa. Ilman teitä valkolakki olisi jäänyt jokaisen uuden ylioppilaan kohdalla vain haaveeksi.

Nyt suuntaamme katseemme tulevaan. Joitakin odottaa pääsykokeisiin pänttääminen, joitakin työelämä. Jotkut lähtevät tutkiskelemaan maailmaa, jotkut löytävät onnensa läheltä kotoa. Jokaisen tie on erilainen, mutta niitä yhdistää yksi asia: meidän on raivattava se itse.

Kiitos, onneksi olkoon ja näkemiin.

 

Kirjoittanut: Karoliina Edlund

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s