Kolmetoista Melun espanjan opiskelijaa ja opettajat Riitta Kilpeläinen sekä Sari Hopeakoski tekivät opintomatkan ystävyyskouluun Valladolidiin. Matkan aikana päästiin hyvin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin. Majoittuminen espanjalaisissa perheissä antoi kunnollisen kuvan espanjalaisen perheen arkielämästä.
Suurimpia eroja verrattuna elämään Suomessa olivat ruokailuajat ja koulun tavat.
Kuten monissa muissakin Etelä-Euroopan maissa, Espanjassa päivällinen syötiin myöhään illalla, aamiainen oli usein makeaa eikä koulussa tarjottu lämmintä ruokaa.
Saimme isäntäperheistä kouluun mukaan pienet eväspussit, jotka sisälsivät muun muassa voileivän ja omenan sekä vesipullon. Nämä eväät syötiin välitunnilla ja lounas heti koulusta tultua. Päivällinen syötiin vasta yhdeksän jälkeen illalla.
Koulu alkoi ja loppui joka päivä samaan aikaan ja tunnit kestivät 50 minuuttia. Klo 11-11.30 oli pitempi puolen tunnin välitunti eväiden syömistä varten. Opettajat kävivät tuolloin kahvilla lähikuppilassa.
Opiskelijoita koulussa oli yläastelaisista lukiolaisiin, mutta kaikki olivat ystävällisiä, ulospäin suuntautuneita ja innokkaita tutustumaan uusiin ihmisiin.
Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja todella mielenkiintoinen. Opimme paljon paikallisista tavoista ja kulttuurista.
Tässä muutamia hassuja sattumuksia matkan varrelta:
- Olimme keilaamassa ja toinen keilarata lakkasi vähän väliä toimimasta. Kerran keiloista vain puolet oli paikallaan, toisella pallo oli jäänyt ränniin ja kun seuraava keilasi, molemmat pallot jäivät jumiin…
- Kuulimme saman tarinan Kristoffer Kolumbuksesta monia kertoja… Espanjalaiset ovat hänestä todella ylpeitä…
- En päässyt yhtenä iltana sisään kotiini, sillä koko isäntäperheeni oli poissa kotoa. Koputin oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan, vaikka jonkun perheenjäsenistä piti olla kotona. Odotin vartin toisen isäntäperheen autossa…
- Päivällisen jälkeen tarjottiin jälkiruokaa, jonka otin kohteliaisuudesta, vaikkei itsellä ollut enää nälkä. Kukaan muu perheestä ei syönyt jälkiruokaa ja he jäivät odottamaan että minä olin syönyt…
- Millena pudotti puolet salaatista bussin penkille, ettei sitä saanut enää pois penkin välistä… Ja lisäksi Millena ruiskutti salaatinkastiketta Eetun laukun ja kenkien päälle…
- Kun lentokone laskeutui, Kaihon päälle tuli vettä koneen ilmastoinnista … Niin Kaihon tuuria!…
- Illallisella tarjottiin isoisän valmistamaa perinteistä espanjalaista ruokaa, ja minulta kysyttiin, haluanko maistaa. Samaan aikaan kysyttiin,tiedänkö mitä tämä kyseinen ruoka on. En tiennyt mitä se oli, joten vastasin “No,I don’t”, jolloin he luulivat, etten halua maistaa sitä ja veivät sen pöydästä pois…
- Valladolidin kiertokävelyllä Eetu päätti ruveta lypsämään lypsettävää koristelehmää…
- Kielimuuri oli välillä ongelma,ja se aiheutti monia väärinymmärryksiä sekä epäselvyyksiä…Kun keskustelin parini kanssa ensimmäisiä kertoja Instagramissa, hän antoi puhelinnumeronsa ja sanoi ”We can you by there if you want”, jonka korjasi myöhemmin että oli tarkoittanut ”we can talk”…
- Katsoimme Winxejä bussimatkalla Salamancasta Valladolidiin…
- Espanjalaiset ihmettelevät autoilijoille “kiittämistä” eli vilkuttamista heille…
- Olimme Salamancassa, johon parini ei päässyt mukaan, sillä oli kipeänä. Hänen oli kuitenkin tarkoitus tulla vastaan, kun saavumme bussilla, ja hän arveli että olisimme noin 21:30 aikoihin perillä. Saavuimme hieman 21:40 jälkeen perille, mutta pariani ei näkynyt missään, jolloin hän lähetti viestin ettei ollut edes lähtenyt kotoa. Jouduin jäämään odottamaan koulun pihalle parini saapumista.
- Sunnuntaina olin isäntäperheen kanssa Tordesilasissa, jossa oli markkinat, jonne ihmiset olivat pukeutuneet ritareiksi. Ostimme sieltä “Almendras Garrapiñadas”,mitkä olivat todella hyviä karamellilla kuorrutettuja manteleita.
Teksti: opintomatkalaiset ja Sari Hopeakoski
MELUA & ASIAA 