Melun monitaiteellinen kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle

Teksti: Leo Heinämäki                                     Kuvat: Joa Pietilä & Jonna Suopohja 

loppu

Suomen itsenäistymisestä Venäjän hallinnon alaisuudesta on tänä vuonna kulunut pyöreät 100 vuotta, mikä on näkynyt ympäri maata monenlaisten projektien ja tapahtumien kautta. Tämän juhlavuoden juhlistamiseen kuuluu jopa Suomi 100 -teemaisen nanosatelliitin laukaiseminen Maan kiertoradalle. On siis sanomattakin selvää, että myös oma Medialukiomme oli valmistellut jotain erityistä tätä merkkivuotta varten.

suomineito_tauno

Helsingin Medialukion itsenäisyysjuhlassa (5.12.) medialukiolaiset pääsivät todistamaan vaikuttavaa, useiden kuukausien aherruksen tuotoksena muodostunutta esitystä. Tämä monitaiteellinen esitys, “Taivas sineen pukeutuu”, keskittyi erityisesti esittelemään suomalaisen elokuvateollisuuden historiaa aivan 1920-luvulta alkaen. Esityksessä oli nähtävissä monia ikonisia hahmoja Suomen elokuvahistorian varrelta, muun muassa omista elokuvistaan tunnetut Pekka ja Pätkä.

Apekkajapätkä

Koulumme musiikinopettaja ja produktion osalta musiikista vastaava Sirkitta Seppä-Nummijoki kertoo, että monille produktiossa mukana olleille tämä oli ensimmäinen kerta isolla lavalla. Mukaan oli lähtenyt rohkeasti monia ensi vuottaan lukiota käyviä opiskelijoita. Suurin osa opiskelijoista pysyi produktiossa mukana koko syyslukukauden ajan. Seppä-Nummijoki kuitenkin muistuttaa, että tämäntyyppiset produktiot vaativat sitoutumista ja motivaation säilyttäminen voi välillä olla hankalaa. Erityisesti ensikertalaisilla voi hänen oman kokemuksensa perusteella mennä välillä usko koko projektiin. Tämän lisäksi suurten produktioiden järjestäminen koulussa voi osoittautua haastavaksi erityisesti tiukan aikataulun vuoksi, sillä harjoituksia on hankala sijoittaa oppituntien päälle.

Koulumme kuvataiteenopettaja Minna Eskola kertoo, että produktion tuottaminen tapahtui osana taiteidenvälisiä kursseja, jotka uusi opetussuunnitelma oli mahdollistanut. Produktiota ohjasivat edellä mainittujen ohjaajien lisäksi myös äidinkielenopettaja Sari Kuohukoski, joka vastasi produktion käsikirjoituksesta ja näyttelijöiden ohjauksesta, sekä kuvataideopettaja Juulia Jurvanen, joka vastasi produktion visuaalisesta ilmeestä Minna Eskolan kanssa ja ohjasi lisäksi myös produktion tanssijoita.

Vasta viimeisellä viikolla eri osa-alueiden parissa työskennelleet ryhmät pääsivät toden teolla toimimaan yhdessä ja näkemään, miten esitys toimi käytännössä. Seppä-Nummijoki painottaa matkan merkitystä määränpään rinnalla ja toteaakin, että kasvutarina tapahtui erityisesti tämän viimeisen esitystä edeltäneen viikon aikana. Myös Eskolan mielestä oli huimaa, miten loppujen lopuksi esitys saatiin kirittyä valmiiksi. Molemmat opettajat tuovat esille myös esityksen monitaiteellista luonnetta ja eri osa-alueiden välistä harmoniaa. Erilaiset tekniset ratkaisut mahdollistivat aivan uudenlaisen visuaalisen toteutuksen. Esimerkiksi lavan takaseinä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön muun muassa videoklippien esittämistä varten. Takaseinän kautta näytetyt erilaiset still- ja kuvituskuvat sekä elokuvapätkät olivat merkittävässä roolissa esityksen rytmin kannalta. Produktion teknisestä onnistumisesta saadaan Seppä-Nummijoen mukaan kiittää erityisesti koulumme opiskelijaa Rudolf Ringbomia, joka pitkälti vastasi produktion teknisestä toteutuksesta.

Jälkeenpäin Seppä-Nummijoki  toteaa, että produktio on opettanut siihen osallistuneille paljon. Haasteellisen aikataulun vuoksi opiskelijat joutuivat harjoittelemaan ajankäytön hallintaa sekä asioiden priorisointia, sillä kaikkea ei aina elämässä voi tehdä täysillä yhtä aikaa. Myös mukana olleiden sosiaaliset vuorovaikutustaidot kehittyivät, sillä produktiossa oli Seppä-Nummijoen mukaan parhaimmillaan 50-60 henkilöä tekemisissä toistensa kanssa. Produktion yhteydessä kehittyivät myös laulajien solistiset sekä soittajien sovitukselliset taidot. Eskola lisää vielä lopuksi, että mukana olleille alkavan ikäluokan opiskelijoille kyseinen produktio on luonut hyvän pohjan tulevia projekteja varten. Seppä-Nummijoen kautta mukaan ajautunut opiskelija Elli Lappi oli aluksi epäluuloinen produktion suhteen, mutta koki sen kuitenkin menneen lopulta erittäin hyvin. “Omasta mielestä se meni oikeasti paremmin kuin se olisi voinutkaan mennä”, hän toteaa. Elli koki myös oppineensa uutta produktion kautta. Aiempien positiivisten kokemuksien vuoksi mukaan ilmoittautunut Aurora Garcia oli muun muassa yksi lavastuksesta vastanneista opiskelijoista ja jakoi Ellin tunteet produktion epävarmoista alkuvaiheista. Hänen mielestään tiukan aikataulun vuoksi joidenkin asioiden harjoittelun olisi voinut aloittaa varhaisemmassa vaiheessa, mutta hän oli siitä huolimatta erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Esityksessä kuoron kanssa esiintynyt Jenni Rapakko koki, että esityksen suunnittelussa oli edetty merkittävästi syyslukukauden mittaan erityisesti alkuvaiheisiin verrattuna.

Vilhelmiina Vesanen soitti esityksen aikana bändissä huilua, ja häntä kannusti produktioon mukaan viimevuotinen musikaali, jossa hän oli myös ollut osallisena. Vilhelmiinan mukaan esityksen suunnittelu bändin kanssa alkoi kappaleiden valinnasta, minkä jälkeen kappaleita harjoiteltiin ensin pelkän bändin ja myöhemmin myös laulajien kanssa. Vilhelmiina onnitteli lopullista esitystä erityisesti sen monipuolisuudesta, sillä produktiossa otettiin huomioon ja sekoitettiin onnistuneesti monia eri taiteen osa-alueita.

Liana, koulussamme opiskeleva vaihto-oppilas Belgiasta, oli päätynyt produktioon mukaan kurssivalintoja tehdessään, sillä opinto-ohjaaja oli vihjannut hänelle vapaasta paikasta koulun bändissä. Esityksessä Liana soitti bändin kanssa kitaraa. Lianalle kokemus oli ainutlaatuinen, sillä hän on Suomessa vaihto-oppilaana ainoastaan vuoden verran. Hän oli muiden opiskelijoiden tapaan tyytyväinen lopulliseen esitykseen.

100-vuotias itsenäinen Suomi merkitsee opiskelijoille monenlaisia asioita. “Voimaa ja sitä, miten yhdessä toimimalla saa asian toimimaan”, vastasi Elli. Auroralle 100 vuotta merkitsee omalla tavallaan uutta alkua, sillä merkkivuoden voi nähdä eräänlaisena vuosisadan vaihdoksena. Jennille Suomi merkitsee yleisellä tasolla kotia, mutta 100-vuotias Suomi herättää hänessä ylpeyttä. Vilhelmiinan mielestä 100-vuotias Suomi on maa, jolla on historiaa ja joka vielä tulevaisuudessakin tulee tätä historiaa tekemään. Liana on Suomessa asuessaan pannut merkille sen, että suomalaiset ovat erittäin ylpeitä kotimaastaan. Hän vertasi maata kotimaahansa Belgiaan, jossa ei hänen mielestään tuoda isänmaallisuutta yhtä näkyvästi esille. Häneen suomalaisten ylpeys on tehnyt suuren vaikutuksen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s