Me teimme tästä vaalitentin

Helsingin medialukio on vaali toisensa jälkeen pyrkinyt ottamaan osaa yhteiskunnassa käytävään keskusteluun. Nyt se mahdollistettiin, kun medialukion opiskelijat järjestivät presidentinvaalipaneelin. Kaikista seitsemästä presidenttiehdokkaasta kolme pääsi paneliin tentattavaksi: Nils Torvalds (rkp.), Pekka Haavisto (vihr.) ja Matti Vanhanen (kesk.).

Sohvilla tentattavina olivat Matti Vanhanen, Pekka Haavisto ja Nils Torvalds. Keskellä juontajat Leo Heinämäki ja Jenna Ukkonen.

Vaalipaneelin suunnittelutyö aloitettiin jo loppusyksystä ja sen organisointi oli tarkoin hiottu. Paneeli kuvattiin mediastudiossa ja lähetettiin suorana Youtuben kautta liikuntasalissa istuville opiskelijoille. Paneeli keräsi somessa julkisuutta, sillä harva lukio Suomessa saa näin hienon mahdollisuuden!

Rautainen ja ammattitaitoinen juontajapari hoiti presidenttiehdokkaiden grillaamisen asiantuntevasti ja moitteettomasti. Juontajina toimineet Jenna Ukkonen ja Leo Heinämäki olivat suoritukseen tyytyväisiä. “Vaikka harjoituksissa olivat erilaiset asiat tuottaneet hankaluuksia, oli tentti silti varsin onnistunut”, Heinämäki kertoo.

Paneelin käsikirjoitustiimi oli kehittänyt paneelissa käytäväksi neljä eri aihealuetta: arvot, yhteiskunta, ulkopolitiikka ja nuoret.

Varsinainen keskustelu aloitettiin suurella aiheella, nationalismilla. Kaikki kolme ehdokasta olivat samaa mieltä siitä, että nationalismia käytetään nykypäivänä jossain piireissä väärin. “Terve ylpeys ja itsetunto omasta maastaan on täysin hyväksyttävää, vaikka nationalismi terminä ohjaakin hiukan sivuun”, Vanhanen totesi. Haavisto omassa puheenvuorossaan kertoi olevansa huolissaan kansallissymboleiden nykytilanteesta. “Suomen lippu on ollut skinheadien käytössä ja Suomen vaakunan takana on huudettu ’Suomi ensin ja rajat kiinni’. Kansallissymbolit pitää saada takaisin, sillä ne edustavat hyviä suomalaisia arvoja, eivätkä vääränlaista nationalismia”, hän kertoi.

Suvivirrestä keskusteltaessa Vanhanen puolsi virttä, sillä hänen mielestään se on enemmänkin tapakulttuuria, eivätkä monet enää noteeraa uskonnollista merkitystä.

Myös Torvaldsin mielestä Suvivirsi on erittäin tärkeä perinne, jonka luoma yhteisöllisyyden tunne on uskonnollisuuden ulkopuolella.

Paneelin villi kortti oli noin keskivaiheilla avatut mysteerisalkut. Salkuista paljastui jokaiselle ehdokkaalle tuttua esineistöä. Vanhasen salkusta löytyi mm. vaalirahaa ja tuppeen sahattu lauta, joka viittasi Vanhasen kokemaan vaalirahakohuun asioiden tiimoilta. Torvaldsin salkusta löytyi Linux-käyttöjärjestelmän maskotti Tux-pingviini, Nato-paita, Karl Marx -aiheinen kirja ja värikkäät sukat – Torvalds vain nauroi.  Torvaldsilta kysyttin myös Ruotsissa esiin noussut kysymys “han, hon eller hen?”, joka viittasi ruotsin kielen persoonapronomineihin. Tähän Torvalds totesi olevan liian vanhanaikainen, mutta hyväksyy kyllä hen-pronominin käytön.

Pekka Haaviston salkusta löytyi Koijärven leikkikaivinkone vuodelta 1979, Afrikan tähti -lautapeli sekä Ultra Bran levy. Haaviston salkusta löytyi myös väite, että Ultra Bra tekisi hänen voittaessaan vaalit comebackin ja hän toimisi näillä keikoilla DJ:nä. Salkusta löytyi myös hieman vakavampi kysymys: “Milloin kansalaistottelemattomuus on oikein?” Haavisto vastasi kysymykseen esittämällä, että joillain laeilla on “henkisesti viimeinen käyttöpäivä” käyttäen paljon keskustelua herättänyttä translakia esimerkkinä.

Presidentinvaalipaneeli oli erinomainen esimerkki siitä, mihin medialinjalaiset pystyvät. Vaalipaneeli noteerattiin kattavasti sosiaalisessa mediassa ja ehdokkaiden kampanjatiimeiltä satoi positiivista palautetta. Nyt katse kohti eduskuntavaaleja!

 

Katso presidentinvaalipaneeli tästä: https://youtu.be/Wl8Rf_-V3lw

 

Teksti: Nuutti Ruotsalainen ja Timo Väisänen

Kuva: Nuutti Ruotsalainen

Advertisement

SLUSH näkyi ja kuului mediastudiossa

Medialukion entinen opiskelija ja entinen OPKH:n hallituksen puheenjohtaja Teemu Lahjalahti kävi perjantaina 19.1.2018 esittelemässä mediastudiossamme SLUSH – ekosysteemiä. SLUSH on lyhyessä ajassa kasvanut ei vain Suomen ja Pohjoismaiden, vaan koko Pohjois-Euroopan merkittävimmäksi start up – ja kasvuyritystapahtumaksi, jossa vierailee tuhansia yrittäjiä, sijoittajia ja bisnesenkeleitä ympäri maailman. Viimeksi SLUSH:iin osallistuivat mm. USA:n entinen varapresidentti AL Gore, prinssi Daniel Ruotsista ja prinssi William Isosta-Britanniansta. SLUSH:ia varten järjestettiin mm. The SLUSH Flight – Finnairin suora tilauslento USA:n piilaakson ytimestä, San Fransiscosta. Teemu ja toinen SLUSH-aktiivi Nasin Selmani esittelivät SLUSH-ekosysteemiä mediastudiossa vetävin videoklipein kymmenille kiinnostuneille opiskelijoille. Esittelytilaisuudessa näytettiin mm. tuolla tilauslennolla kuvattu video sekä maailman ensimmäiset laskuvarjohypyn aikana tehdyt ja taltioidut pitchaus-puheet. Mediastudion mediakriittinen opiskelijayleisö oli vaikuttunut moderneista videoista. Teemun reitti SLUSH:in palkkalistoille on kulkenut SLUSH:ssa tehdyn vapaaehtois- ja talkootyön kautta. Teemu perusti jo lukioaikana Niradu-nimisen mediayrityksen. SLUSH:n sivuilta voit seurata, milloin ja miten rekrytointi tämän vuoden SLUSH:iin tapahtuu.

Jarkko Liedes

Ylioppilaan puhe (syksy 2017)

Arvoisa rehtori, opettajat ja muu koulun henkilökunta, rakkaat ylioppilaat ja juhlavieraat.

 

Mitä on olla osa Melua?

Kun sain vahvistuksen jatko-opiskelupaikasta Helsingin Medialukiossa, olin onnellinen ja helpottunut. Se mitä Helsingin Medialukio tai tuttavallisemmin Melu tarjosi oli lopulta jotakin ainutlaatuista ja uskomatonta.

Mielestäni Melun yhteishenki ja ilmapiiri niin oppilaiden kuin opettajienkin välillä on lukioiden tasolla huippuluokkaa.

Vasta lukion kolmannella vuodella ymmärsin, mistä Melussa on oikein kyse. Toisille lukio on vain lähtöportti matkalla kohti jotain suurempaa, mutta uskon, että Melu lukiona tekee sen oppilaisiin pysyvän vaikutuksen.

Lukio on auttanut minua ymmärtämään maailmaa paremmin ja arvostamaan niin koulumme kuin myös muun ympäröivän maailman monimuotoisuutta.

Lukio on näiden vuosien varrella myös muovannut arvomaailmaani ja saanut minut ymmärtämään, millä kaikella on loppujen lopuksi merkitystä.

Rakkaimpia muistoja Melussa lienevät vahvan ystäväpiirin rakentaminen ja itseni kehittäminen opiskelun ohella.

Helsingin Medialukio antoi mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa opiskelijoiden arkeen ja juhlaan. Pääsääntöisesti kaikki, mitä koulussamme on tapahtunut, ei olisi ollut mahdollista ilman osaavia ja motivoituneita opiskelijoita.

Opettajien johdolla opiskelijat ovat luoneet mitä uskomattomampia musiikki- ja teatteriesityksiä ja toinen toistaan upeampia taideprojekteja.

Mikä parasta, projektit eivät keskity ainoastaan taideaineisiin, vaan monipuolisesti kaikkiin oppiaineisiin.

Upeista lukiokokemuksista mieleenpainuvimpia on monilla varmasti useat ulkomaanmatkaprojektit, joilla opiskelijat ovat päässeet tekemään yhteistyötä useiden maiden oppilaiden kanssa, tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja luomaan kansainvälisiä ystävyyssuhteita.

Nämä ovat minulle itselleni hyvin rakkaita muistoja,   useiden vuosien jälkeen olen edelleen yhteyksissä ystäviin, joita sain ulkomaanmatkaprojekteilta. Nämä ja monet muut koulumme projekteista eivät olisi mahdollisia ilman osaavia ja ystävällisiä opettajiamme.

Melu on antanut monenlaisia eväitä matkallemme satavuotiaassa Suomessa:

Rohkeus, se että tuomme itsemme esille rohkeasti ja osoitamme epäkohdat, joihin tulisi puuttua.

Ennakkoluulottomuus, jolla luottavaisin mielin astumme osaksi yhteiskuntaa ja poistamme kaikki turhat oletukset toisistamme.

Yhteisymmärrys, jota ilman maailmamme olisi päälaellaan, sillä yhteistyö ja ymmärrys ovat avaimet rauhallisempaan tulevaisuuteen.

Lukio on ollut matka, joka on muuttanut meitä ihmisinä ja valmistanut meitä osaksi tulevaa.

Tämä matka olisi kuitenkin tuntunut  mahdottomalta ilman sitä tukea, jota saimme niin koululta, kotiväeltä kuin toisiltamme ja ilman niitä ainutlaatuisia hetkiä, joita lukion aikana olemme saaneet nähdä ja kokea.

Jokaisen matka on ollut erilainen, erilaiset arvosanat, eri määrä kursseja, mutta lopputulos on meille kaikille yhteinen.

Tänään on se päivä kun saamme vihdoin nostaa valkolakin päähän, sillä me olemme sen ansainneet.

Lopuksi haluaisin käyttää tämän ainutlaatuisen tilaisuuden hyväkseni ja sydämestäni kiittää opettajiamme, jotka ovat tarjonneet laadukkaan opetuksen näinä vuosina, vanhempiamme, jotka ovat antaneet opiskelurauhan ja täyden tuen matkallemme ja lopuksi myös rakkaita kanssaopiskelijoitani, jotka ovat tehneet lukiosta ikimuistoisen ja upean kokemuksen.

Haluan toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea tulevaan. Kiitos!

 

Esko Raikunen

Melun monitaiteellinen kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle

Teksti: Leo Heinämäki                                     Kuvat: Joa Pietilä & Jonna Suopohja 

Suomen itsenäistymisestä Venäjän hallinnon alaisuudesta on tänä vuonna kulunut pyöreät 100 vuotta, mikä on näkynyt ympäri maata monenlaisten projektien ja tapahtumien kautta. Tämän juhlavuoden juhlistamiseen kuuluu jopa Suomi 100 -teemaisen nanosatelliitin laukaiseminen Maan kiertoradalle. On siis sanomattakin selvää, että myös oma Medialukiomme oli valmistellut jotain erityistä tätä merkkivuotta varten.

Helsingin Medialukion itsenäisyysjuhlassa (5.12.) medialukiolaiset pääsivät todistamaan vaikuttavaa, useiden kuukausien aherruksen tuotoksena muodostunutta esitystä. Tämä monitaiteellinen esitys, “Taivas sineen pukeutuu”, keskittyi erityisesti esittelemään suomalaisen elokuvateollisuuden historiaa aivan 1920-luvulta alkaen. Esityksessä oli nähtävissä monia ikonisia hahmoja Suomen elokuvahistorian varrelta, muun muassa omista elokuvistaan tunnetut Pekka ja Pätkä.

Koulumme musiikinopettaja ja produktion osalta musiikista vastaava Sirkitta Seppä-Nummijoki kertoo, että monille produktiossa mukana olleille tämä oli ensimmäinen kerta isolla lavalla. Mukaan oli lähtenyt rohkeasti monia ensi vuottaan lukiota käyviä opiskelijoita. Suurin osa opiskelijoista pysyi produktiossa mukana koko syyslukukauden ajan. Seppä-Nummijoki kuitenkin muistuttaa, että tämäntyyppiset produktiot vaativat sitoutumista ja motivaation säilyttäminen voi välillä olla hankalaa. Erityisesti ensikertalaisilla voi hänen oman kokemuksensa perusteella mennä välillä usko koko projektiin. Tämän lisäksi suurten produktioiden järjestäminen koulussa voi osoittautua haastavaksi erityisesti tiukan aikataulun vuoksi, sillä harjoituksia on hankala sijoittaa oppituntien päälle.

Koulumme kuvataiteenopettaja Minna Eskola kertoo, että produktion tuottaminen tapahtui osana taiteidenvälisiä kursseja, jotka uusi opetussuunnitelma oli mahdollistanut. Produktiota ohjasivat edellä mainittujen ohjaajien lisäksi myös äidinkielenopettaja Sari Kuohukoski, joka vastasi produktion käsikirjoituksesta ja näyttelijöiden ohjauksesta, sekä kuvataideopettaja Juulia Jurvanen, joka vastasi produktion visuaalisesta ilmeestä Minna Eskolan kanssa ja ohjasi lisäksi myös produktion tanssijoita.

Vasta viimeisellä viikolla eri osa-alueiden parissa työskennelleet ryhmät pääsivät toden teolla toimimaan yhdessä ja näkemään, miten esitys toimi käytännössä. Seppä-Nummijoki painottaa matkan merkitystä määränpään rinnalla ja toteaakin, että kasvutarina tapahtui erityisesti tämän viimeisen esitystä edeltäneen viikon aikana. Myös Eskolan mielestä oli huimaa, miten loppujen lopuksi esitys saatiin kirittyä valmiiksi. Molemmat opettajat tuovat esille myös esityksen monitaiteellista luonnetta ja eri osa-alueiden välistä harmoniaa. Erilaiset tekniset ratkaisut mahdollistivat aivan uudenlaisen visuaalisen toteutuksen. Esimerkiksi lavan takaseinä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön muun muassa videoklippien esittämistä varten. Takaseinän kautta näytetyt erilaiset still- ja kuvituskuvat sekä elokuvapätkät olivat merkittävässä roolissa esityksen rytmin kannalta. Produktion teknisestä onnistumisesta saadaan Seppä-Nummijoen mukaan kiittää erityisesti koulumme opiskelijaa Rudolf Ringbomia, joka pitkälti vastasi produktion teknisestä toteutuksesta.

Jälkeenpäin Seppä-Nummijoki  toteaa, että produktio on opettanut siihen osallistuneille paljon. Haasteellisen aikataulun vuoksi opiskelijat joutuivat harjoittelemaan ajankäytön hallintaa sekä asioiden priorisointia, sillä kaikkea ei aina elämässä voi tehdä täysillä yhtä aikaa. Myös mukana olleiden sosiaaliset vuorovaikutustaidot kehittyivät, sillä produktiossa oli Seppä-Nummijoen mukaan parhaimmillaan 50-60 henkilöä tekemisissä toistensa kanssa. Produktion yhteydessä kehittyivät myös laulajien solistiset sekä soittajien sovitukselliset taidot. Eskola lisää vielä lopuksi, että mukana olleille alkavan ikäluokan opiskelijoille kyseinen produktio on luonut hyvän pohjan tulevia projekteja varten. Seppä-Nummijoen kautta mukaan ajautunut opiskelija Elli Lappi oli aluksi epäluuloinen produktion suhteen, mutta koki sen kuitenkin menneen lopulta erittäin hyvin. “Omasta mielestä se meni oikeasti paremmin kuin se olisi voinutkaan mennä”, hän toteaa. Elli koki myös oppineensa uutta produktion kautta. Aiempien positiivisten kokemuksien vuoksi mukaan ilmoittautunut Aurora Garcia oli muun muassa yksi lavastuksesta vastanneista opiskelijoista ja jakoi Ellin tunteet produktion epävarmoista alkuvaiheista. Hänen mielestään tiukan aikataulun vuoksi joidenkin asioiden harjoittelun olisi voinut aloittaa varhaisemmassa vaiheessa, mutta hän oli siitä huolimatta erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Esityksessä kuoron kanssa esiintynyt Jenni Rapakko koki, että esityksen suunnittelussa oli edetty merkittävästi syyslukukauden mittaan erityisesti alkuvaiheisiin verrattuna.

Vilhelmiina Vesanen soitti esityksen aikana bändissä huilua, ja häntä kannusti produktioon mukaan viimevuotinen musikaali, jossa hän oli myös ollut osallisena. Vilhelmiinan mukaan esityksen suunnittelu bändin kanssa alkoi kappaleiden valinnasta, minkä jälkeen kappaleita harjoiteltiin ensin pelkän bändin ja myöhemmin myös laulajien kanssa. Vilhelmiina onnitteli lopullista esitystä erityisesti sen monipuolisuudesta, sillä produktiossa otettiin huomioon ja sekoitettiin onnistuneesti monia eri taiteen osa-alueita.

Liana, koulussamme opiskeleva vaihto-oppilas Belgiasta, oli päätynyt produktioon mukaan kurssivalintoja tehdessään, sillä opinto-ohjaaja oli vihjannut hänelle vapaasta paikasta koulun bändissä. Esityksessä Liana soitti bändin kanssa kitaraa. Lianalle kokemus oli ainutlaatuinen, sillä hän on Suomessa vaihto-oppilaana ainoastaan vuoden verran. Hän oli muiden opiskelijoiden tapaan tyytyväinen lopulliseen esitykseen.

100-vuotias itsenäinen Suomi merkitsee opiskelijoille monenlaisia asioita. “Voimaa ja sitä, miten yhdessä toimimalla saa asian toimimaan”, vastasi Elli. Auroralle 100 vuotta merkitsee omalla tavallaan uutta alkua, sillä merkkivuoden voi nähdä eräänlaisena vuosisadan vaihdoksena. Jennille Suomi merkitsee yleisellä tasolla kotia, mutta 100-vuotias Suomi herättää hänessä ylpeyttä. Vilhelmiinan mielestä 100-vuotias Suomi on maa, jolla on historiaa ja joka vielä tulevaisuudessakin tulee tätä historiaa tekemään. Liana on Suomessa asuessaan pannut merkille sen, että suomalaiset ovat erittäin ylpeitä kotimaastaan. Hän vertasi maata kotimaahansa Belgiaan, jossa ei hänen mielestään tuoda isänmaallisuutta yhtä näkyvästi esille. Häneen suomalaisten ylpeys on tehnyt suuren vaikutuksen.