Month: kesäkuu 2017

Uuden ylioppilaan Ira Laihasen puhe ylioppilasjuhlassa 3.6.2017

Arvoisa rehtori, opettajat ja muu henkilökunta. Hyvät juhlavieraat ja erityisesti uudet ylioppilaat.

“Lukio on ohi, mitäs nyt sitten?” Tämä on se kysymys, jota luultavasti tullaan tänään eniten kuulemaan. Se on ihan ymmärrettävä, mutta vähän stressaava kysymys, varsinkin kun mitään selkeää vastausta ei välttämättä ole vielä tiedossa. On tietenkin aika jo siirtyä eteenpäin, mutta itse katsoisin mielelläni vähän myös taakse. Millaisia nämä viimeiset kolme tai neljä vuotta olivat, mitä niiltä saatiin? Paljon tuli koulun penkkejä kulutettua, mutta mielestäni tärkeintä on kuitenkin se, miten meistä jokainen on ihmisenä kasvanut näiden vuosien varrella. Tavannut uusia ihmisiä, saanut uusia kokemuksia ja kokenut ymmärryksen hetkiä. Noiden vuosien aikana sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta näin jälkeenpäin tajuaa, miten paljon kaikkea tuohon aikaan oikeasti mahtuikin.

Minulle itselleni näistä kolmesta vuodesta entistä ikimuistoisempia on tehnyt se, että olen opiskelun ohella päässyt osallistumaan koulun toimintaan monella muullakin tavalla. Olen toiminut opiskelijakunnan hallituksessa ja tapahtumatyöryhmässä, ja niiden kautta päässyt esimerkiksi järjestämään erilaisia koulun tapahtumia muiden opiskelijoiden kanssa. Mieleen on erityisesti jäänyt meluween eli koulun oma halloween, jolloin koko koulu koristellaan opiskelijavoimin. Toisena tulee mieleen viime kevään aurinkoiset grillijuhlat, jotka myös tämän vuoden Melu-päivänä järjestettiin onnistuneesti. Onkin ilo nähdä, että opiskelijatoiminta jatkuu hyvissä käsissä.

Monta rautaa on kerralla ollut tulessa, ja välillä on tuntunut siltä, että vähän liiankin monta. Joskus tämä on merkinnyt sitä, että koululla on viivytty iltamyöhään asti järjestelemässä tulevia tapahtumia. Joskus seuraavan lukuvuoden kurssivalinnat on pitänyt tehdä koulun reissun aikana puhelimella hotellin epämääräisen netin välityksellä, mutta loppujen lopuksi nämäkin ovat olleet arvokkaita kokemuksia muiden joukossa.

Silloin kun tulin medialukioon, en vielä tuntenut ketään. Kaikki tuttu oli jäänyt taakse, kaikki entiset koulukaverit lähti eri lukioihin ja amiksiin, ja aluksi ajattelin että ei tästä varmaan mitään tule. Onneksi olin kuitenkin väärässä. Nyt olen vain tosi iloinen siitä että juuri medialukiosta tuli mun lukio, ja että olen täällä saanut muiden melulaisten kanssa viettää viimeiset kolme vuotta. Melu on tuntunut koululta, jossa jokainen on saanut olla oma itsensä, ja josta löytyy jokaiselle oma paikka ja mieleistä tekemistä. Erityisen huomionarvoinen asia on se, miten laajasti opiskelijat otetaan tämän lukion toimintaan mukaan. On mahtavaa, että opiskelijat saavat osallistua ja pääsevät monipuolisesti vaikuttamaan koulun arkeen ja juhlaan.

Tästä kiitos kuuluu erityisesti rehtorillemme Pekka Luomalle, jonka johdolla meluun on tällainen toimintakulttuuri luotu. Tämä juhla on erityinen myös siitä syystä, että se on rehtorimme viimeinen. Haluaisinkin siis kaikkien opiskelijoiden puolesta kiittää sinua, Pekka, työstäsi ja siitä, miten olet tämän lukion kehittämiselle omistautunut. Medialukio on sinun elämäntyösi, olet toiminut sen rehtorina peräti 22 vuotta. Määrätietoisen kehittämistyösi ja osallistavan visiosi ansiosta koulusta on muotoutunut sellainen kuin se nyt on.

Medialukiossa tärkeää on ollut keskustelu, yhdessä tekeminen ja kaikkien halukkaiden mielipiteiden tuominen esiin. Nämä ovat mielestäni tärkeitä ominaisuuksia myös suuremmassa mittakaavassa, sillä liian usein tuntuu ja näyttää siltä, että väärinymmärrykset ja vihamielisyys valtaavat julkisen keskustelun. Tästä syystä muiden kuunteleminen, kunnioittaminen ja ymmärrys ovat entistä tärkeämmässä asemassa. Pohjaa tälle luodaan tietenkin jo koulumaailmassa, ja jokapäiväisen toiminnan lisäksi koulumme opiskelijat ovat päässeet testaamaan taitojaan  esimerkiksi väittelykilpailuissa, aika hyvällä menestyksellä. Nämä tilaisuudet ovat  olleet alkuvalmisteluista itse väittelytilanteeseen asti vaativia mutta mielekkäitä. Koko ajan on kiinnitettävä huomiota siihen, mitä vastapuoli sanoo, pelattava yhteen ja perusteltava omat väitteensä hyvin.

Koulumme tasavertaisen hengen luomisessa on rehtorin lisäksi ollut keskeinen rooli tietenkin myös opettajilla. Melussa opiskelijoita kohdellaan samanarvoisina, ja tuntuu, että olemme olleet samalla viivalla myös opettajien kanssa. Kysymyksiä saa ja pitääkin esittää, ja tärkeää on ollut erityisesti opiskelijoiden oman ajattelun kehittäminen. Loppujen lopuksi opettajat ovat aika suuri osa opiskelijoiden jokapäiväistä elämää, ja haluaisin kiittää teitä kaikkia kärsivällisyydestä, jaksamisesta, tsemppaamisesta ja siitä työstä, mitä te täällä joka päivä teette. Yksi koulutyön parhaista puolista on se, kun näkee, miten paljon opettaja itse pitää siitä, mitä opettaa, sillä usein se saa myös opiskelijan innostumaan aiheesta enemmän. Lisäksi haluaisin vielä kiittää opettajakunnan ja meidän opiskelijoiden tukena toimivaa koulun henkilökuntaa, joka takaa koulun arjen toimivuuden.

Kun tullaan lukioon, on väistämättä päämääränä tietenkin ylioppilaslakki. Se, jonka eteen kaikki tekevät töitä. Olo on aika ihmeellinen, kun se lakki nyt vihdoin on päässä. Helpottunut ja iloinen, ja myös ylpeä siitä, mitä me ollaan saavutettu. Edessä on jälleen jotain uutta ja tuntematonta, mutta pienen epävarmuuden lisäksi olen kuitenkin myös toiveikas. Lukio on nyt viety päätökseen, ovet eteenpäin ovat auki, ja sitä sietää juhlia. Huolimatta siitä, miten paljon kursseja tuli suoritettua tai minkälaiset arvosanat kirjoituksista sai, saamme kaikki olla itsestämme ylpeitä.

Toivotan kaikille hyvää kesää ja menestyksekästä tulevaisuutta! Kiitos.

Ira Laihanen

ylioppilas

 

Kuva: Joosef Abokther

Medialukion isä – haastattelussa eläkkeelle jäävä Pekka Luoma

Helsingin medialukion rehtori Pekka Luoma viettää viimeisiä päiviään sorvin ääressä. Leppoisat eläkepäivät kutsuvat ja pesti siirtyy seuraavalle, joka jatkaa Pekan elämäntyötä.

Rehtorina Pekka on toiminut koulussamme jo vuodesta 1995, eli hän aloitti rehtorin uransa silloisessa Pohjois-Helsingin lukiossa, jossa ajatus mediapainotteisesta lukiosta syntyi. Lukio ehti Pohjois-Helsingin, Malmin ja Suutarilan lukioiden fuusioitumisen jälkeen toimia nimellä Koillis-Helsingin lukio. Nykyään Helsingin medialukio on Suomen johtava mediapainotteinen lukio ja Helsingin haetuimpien lukioiden kärkikahinoissa.

Nyt on Pekan vuoro puhua ennen eläkepäiviä.

Miten kulunut vuosi on sujunut? Mitä mieleenpainuvimpia hetkiä kuluneelta lukuvuodelta on jäänyt mieleen?

Kulunut vuosi on ollut kiireinen mutta täynnä ikimuistoisia hetkiä. Digitalisaatio ja sen tuomat uudistukset ovat tuoneet mukanaan sähköiset yo-kirjoitukset, joiden parissa olemme koko talon voimin työskennelleet ahkerasti. Uusi opetussuunnitelma toi omat haasteensa, joista selvisimme hienosti.

Pitkän työstämisen ja valmistelun jälkeen yksi lukuvuoden kohokohdista oli tietenkin koulumme oma musikaali, joka oli hieno näyttö siitä, että meillä osataan.

Milloin astuit taloon ensimmäisen kerran? Miten koulu on muuttunut sen jälkeen?

Aloitin urani rehtorina vuonna 1995 silloisessa Pohjois-Helsingin lukiossa. Silloin olimme melko tavallinen lukio 300 opiskelijan voimin. Toin mukanani ideaa mediapainotuksesta ja siitä, miten tärkeää opiskelijoiden on ymmärtää mediaa ja osata sen tekemistä.

Vuonna 2005 kolmen lukion fuusio lähes kolminkertaisti koulumme opiskelijamäärän. Saimme modernit alansa huippua olevat tilat ja välineet. Vuonna 2010 saimme läpi nimenvaihdoksen Koillis-Helsingin lukiosta Helsingin medialukioksi. Sille tielle olemme jääneet. Nykyään Helsingin medialukio on vakiinnuttanut paikkansa merkittävänä medialukiona ja täältä on todella hyvät mahdollisuudet ponnistaa kohti tulevia opintoja ja media-alaa.

Missä tunnelmissa lähdet kohti eläkepäiviä? Mitä jäät kaipaamaan eniten medialukiosta?

Vaikka olo on haikea, voin lähteä eläkepäiville optimistisena. Parhaani olen tehnyt ja voin katsoa taakseni luottavaisin mielin. Pidän Helsingin medialukiota elämäntyönäni ja nyt on aika siirtää rehtorin pesti seuraavalle, joka jatkaa työtä. Olen todella ylpeä, että olen saanut olla mukana kehittämässä medialukiota!

Millaisena näet Melun kymmenen vuoden päästä?

Kymmenen vuoden päästä näen medialukion maamme johtavana medialukiona. Koulumme remontin pitäisi olla jo valmis, ja tilamme ovat Suomen moderneimmat ja täynnä uusinta teknologiaa.

Koulumme on tänäkin vuonna hakenut erityistehtävälukion asemaa, joten toivoisin, että lukiomme on saanut sen siihen mennessä. Se helpottaisi media-alan opiskelua ja medialinjalaisten kurssivalintoja.

Mikä on mieleenpainuvin muisto, joka sinulle on jäänyt rehtorina työskentelemisestä?

Pakko on sanoa, että parhaiten mieleeni jää melulaisten positiivisuus. Meillä on todella hyvä yhteishenki ja jokainen saa toteuttaa itseään. Olemme tunnettuja hyvästä ilmapiiristä ja siitä, että meillä ei kiusata.

Onko sinulla jotain haavetta, jonka haluaisit eläkepäivinä toteuttaa?

Haluan päästä tekemään kaikkea sitä, mitä en ole voinut tai ehtinyt aikaisemmin tehdä. Eikä kannata kysyä mitä, sitä en tiedä vielä itsekään. Sen uskallan sanoa, että aikani kuluu varmasti matkustellessa ja uusien asioiden kokemisessa.

Mitä terveisiä haluat lähettää melulaisille, henkilökunnalle, huoltajille ja uudelle rehtorille?

Haluan sydämestäni kiittää yhteisistä vuosista! Teidän kanssanne on ollut nautinnollista työskennellä ja toivon, että näemme vielä jatkossa.

Uusi rehtori on kovan paikan edessä ja hänelle haluan toivottaa onnea ja menestystä urallaan, sillä medialukiolla on vahvan kehittäjälukion rooli.

Jatka lausetta “Mun lukio on…”

Mun lukio on elämäntyöni ja koen sen olevan alansa paras lukio. Mun lukio on paikka, jossa jokainen saa toteuttaa itseään ja jossa kaikki voivat hyvin.

 

Teksti: Nuutti Ruotsalainen ja Timo Väisänen

Kuvat: Leevi Toija