Month: huhtikuu 2017

Kuvista koodaamalla – Mehackit-kurssi innosti opiskelijoita ohjelmoinnin saloihin

Mehackit-kurssilla työskenneltiin omia tietokoneita käyttäen Mehackitin omassa nettimateriaalissa.

Tänä keväänä lukiomme tarjosi opiskelijoille mahtavan mahdollisuuden oppia koodaamaan. Koulu järjesti yhteistyössä Mehackit-yrityksen kanssa kurssin, joka tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua koodaamisen alkeisiin ja jopa kokeilla sitä käytännössä.

Melulle menestystä väittelykisoissa

Tammikuussa melulaiset väittelivät menestyksekkäästi kahdessa eri kilpailussa: Nuorten filosofiatapahtuman NUFITin Sokrates-väittelykilpailussa ja englanninkielisessä Finnish National Schools Debating Championships -kisassa.

Nuorten filosofiatapahtuman teemana oli tänä vuonna LIIKE, ja myös väittelyaiheet liittyivät teemaan. Valtakunnallisessa väittelykilpailussa Helsingin Paasitornissa medialukiota edustivat Anja Aidanjuuri, Saija Hietanen, Ira Laihanen, Vanessa Mabonso, Esko Raikunen ja Nicolas Richterich. Joukkuetta luotsasi opettajamme Laura Apell.

Nuorten filosofien harjoittelu tuotti ensin Melulle lohkovoiton ja finaalipaikan, ja lopulta kauan odotetun voiton: Sokrates-väittelyvoittaja vuosimallia 2017 on Helsingin medialukio!

Samaan aikaan, kun osa melulaisista väitteli Paasitornissa, käytiin Espoossa Mattlidens IB gymnasiumissa englanninkielinen väittelykilpailu Finnish National Schools Debating Championships 2017. Väittelyä koulumme opiskelijat olivat aikaisemmin harjoitelleet muutamana iltana opettajiemme Terhi Maneliuksen, Jarkko Liedeksen ja Laura Apellin avulla sekä koulussa järjestetyssä Debate Workshopissa.

Medialukion joukkueen jäsenet olivat Vilma Lonka, Haboon Mohamed, Sara Kekäläinen ja Raqia Ahmed. Heti aamusta joukkue oli kovilla, sillä joukkueen alkuperäinen jäsen Santeri Edelmann sairastui eikä päässyt tulemaan kilpailuun. Hänen tuuraajakseen tuli varajäsen Sara, ja Saran paikalle kiirehti Haboon Mohamed lyhyellä varoitusajalla.

Näin joukkue oli taas kasassa ja kohtasi ensimmäiseksi Porin lyseon. Aiemmista vaikeuksista huolimatta medialukion tiimi voitti väittelyn ja suuntasi kohti seuraavaa väittelyä. Seuraavana vastassa oli Tampereen yhteiskoulun lukio. Väittelyn aihe oli yllätys, ja molemmilla joukkueilla oli 45 minuuttia aikaa valmistella argumenttinsa. Kiinnostavan kamppailun jälkeen tuomarit julistivat medialukion väittelyn voittajaksi, ja joukkue siirtyi iloisin mielin eteenpäin kohtaamaan päivän viimeisen vastustajansa.

Medialukion päivän viimeinen vastustaja oli paikallinen suosikki Mattlidenin A-joukkue. Väittely oli kiihkeää, mutta medialukion joukkue vei voiton jälleen kerran. Kaikki päivän kolme väittelyä voittanut Melun tiimi lähti kotiin tyytyväisenä päivän menestykseen. Medialukion voittoputki sai muut vastustajat hämmentymään, mutta joukkue pysyi coolina.

Seuraavana päivänä Medialukion vastustajaksi nousi Ressun lukio, joka erittäin tiukan väittelyn jälkeen julistettiin voittajaksi ja pääsi sitten finaaliin. Medialukio voitti siis neljästä väittelystä kolme. Pääsy semifinaaliin oli kunnia Melulle, ja karsiutuminen finaalista harmitti, mutta koulumme hieno menestys oli noteerattu. Koko turnauksen voitti Etelä-Tapiolan lukio.

Joukkueemme kolmas puhuja Vilma Lonka voitti neljänneksi parhaan puhujan palkinnon, ja tämä oli ihana lisäys medialukion menestykseen kisassa. Kaiken kaikkiaan kokemus oli joukkueelle mitä mahtavin. Ei muuta kuin seuraavana vuonna hakemaan yhtä hyvää menestystä koulullemme!

Teksti: Raqia Ahmed

Julkisen liikenteen maksuttomuus, sote-uudistus ja golfauksen ekologisuus – näistä vaalipaneelissa keskusteltiin

Miikka Korpiranta (kd.), Samuel Drake (vas.), Jimmy Nylund (rkp.), Tiina Ahva (ps.), Joni Immonen (kesk.), Niina Miettinen (vihr.), Samuel Jokinen (sd.) ja Konsta Nupponen (kok.).

Helsingin medialukiossa järjestettiin torstaina 22. maaliskuuta vaalipaneeli, jossa kuultiin eduskuntapuolueiden nuoria kunnallisvaaliehdokkaita. Melun yhteiskuntaopin ryhmät pääsivät yleisöön seuraamaan, kun paneelissa keskusteltiin muun muassa Helsingin kaupungin asuntopulasta ja kaavoittamisesta, nuorten mielenterveysongelmista, lukioiden rahoituksesta sekä sote-uudistuksesta.

Usein mielletään, että esimerkiksi Vasemmistoliiton ja kokoomuksen edustajat eivät voisi olla mistään asioista samaa mieltä, sillä he ovat poliittisella kentällä niin kaukana toisistaan. Medialukion vaalipaneeliin osallistuneet ehdokkaat yllättivätkin sillä, miten monesta asiasta he olivat keskenään samaa mieltä puoluetaustasta riippumatta. Kaikki kahdeksan edustajaa olivat esimerkiksi samaa mieltä siitä, että julkisten kulkuneuvojen ei pitäisi välttämättä olla täysin maksuttomia alle 20-vuotiaille, sillä siitä tulisi kaupungille hyvin kallis investointi, mutta lippujen hintoja olisi kylläkin syytä alentaa. Kun panelisteille esitettiin kuviteltu tilanne siitä, että kaupungin budjetti jäisi hyvin alijäämäiseksi ja lisää tuloja olisi saatava joko nostamalla veroja tai leikkaamalla rahaa palveluista, olivat vastaukset jälleen samankaltaisia. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että palveluihin ei enää ole varaa kajota jatkuvien leikkausten takia, joten tässä tapauksessa kunnallisveroprosenttia olisi nostettava.

Ehkä yllättävin kysymys, johon panelisteista useampi antoi saman vastauksen, oli kysymys siitä, kuka on paras pormestariehdokkaista. Ennustettavasti jokainen mainitsi oman puolueensa ehdokkaan ensin, mutta esimerkiksi keskustan ehdokas Joni Immonen ja RKP:n ehdokas Jimmy Nylund sanoivat kannattavansa myös kokoomuksen pormestariehdokasta Jan Vapaavuorta. Pian keskustelu eskaloituikin kiivaaksi väittelyksi siitä, pitäisikö pormestarin olla neutraali hahmo, joka ei seiso minkään tietyn puolueen riveissä tai keskity puolueensa ideologioiden ajamiseen, vai pitäisikö pormestarin nimenomaan kuulua johonkin tiettyyn puolueeseen. Ehdokkaat kiistelivät myös siitä, onko pormestarin viralla ja sillä, kuka viran saa, oikeastaan mitään merkitystä, sillä pormestarilla ei ole erityisen paljon valtaoikeuksia. Paneelin vetäjät kuitenkin puuttuivat kiistaan melko nopeasti, jotta keskustelu saatiin ohjattua seuraavaan kysymykseen.

Kun puheenaiheeksi otettiin nuorten mielenterveysongelmat ja miten niitä voitaisiin hoitaa ja ennaltaehkäistä, vastaukset toistivat taas toinen toistaan. Kaikki olivat samoilla linjoilla sen suhteen, että koulun henkilökunnalla on nuorten hyvinvoinnin kannalta suurin vastuu. Koulut tarvitsisivat lisää rahoitusta, jotta kouluihin saataisiin enemmän kuraattoreita ja koulupsykologeja, joiden kanssa nuoret voisivat jutella. Keskustapuolueen ehdokas Immonen ehdotti myös lisäkoulutuskursseja opettajille, jotta heillä olisi entistä paremmat valmiudet puuttua nuorten ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa ja tarvittaessa ohjata heitä eteenpäin ammattiauttajille.

Paneelissa kehkeytyi keskustelussa jälleen pieni erimielisyys, kun kaikkien ratkaisut mielenterveysongelmiin eivät sittenkään osuneet aivan yksiin. Kokoomuksen ehdokkaan Konsta Nupposen ja SDP:n ehdokkaan Samuel Jokelan mielestä mielenterveysongelmia ehkäisisi oppivelvollisuuden pidentäminen kun taas kristillisdemokraatti Miikka Korpiranta edusti täysin vastakkaista näkemystä. Nupponen ja Jokela perustelivat pidempää oppivelvollisuutta sillä, että se pienentäisi syrjäytymisen riskiä ja auttaisi nuorta löytämään paremmin oman paikkansa ja kiinnostuksen kohteensa. Korpirannan mielestä taas oppivelvollisuuden pidentäminen ei olisi ratkaisu tähän ongelmaan, sillä hänen mielestään olisi tärkeämpää saada nuorille enemmän töitä.

Osalla panelisteista oli taipumusta ajautua sivuraiteille, kun  paneelissa pyrittiin keskittymään kunnallispoliittisista asioista keskustelemiseen. Esimerkiksi, kun puheeksi otettiin Helsingin virkistysalueet ja se, pitäisikö niitä olla enemmän vai pitäisikö niiden tilalle kaavoittaa uusia asuntoja, ajauduttiinkiin väittelemään golfaamisen ympäristöystävällisyydestä. Keskustapuolueen ehdokas Immonen oli sitä mieltä, että esimerkiksi Malmin lentokentän sijaan asuntoja voisi rakentaa golfkentille, sillä golfaus on hänen mielestään epäekologinen ja kallis harrastus. Myös Vasemmistoliiton ehdokas Samuel Drake oli sitä mieltä, että golfkentistä voitaisiin luopua, sillä ne vievät paljon tilaa ja ovat epäekologisia. Kristillisdemokraattien ehdokas Korpiranta oli tästä kuitenkin vahvasti eri mieltä, sillä hänen harrastuksiinsa kuuluu golfaaminen, ja se on hänen mukaansa on parasta mahdollista ja ympäristöystävällistä liikuntaa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt sen kummemmin perustelemaan, mikä tekee golfaamisesta ekologista.

Virkistysalueista keskusteltaessa puheenaiheeksi nousi myös Malmin lentokenttä, jonne ollaan aikeissa rakentaa asuintaloja. Erimielisyyttä herätti se, tuleeko näiden asuntojen rakentaminen ja niiden lopullinen myyntihinta olemaan suuri vai pieni. Väittelyyn ei ehditty uppoutua sen syvemmin, sillä paneelin juontajat ohjasivat ehdokkaat takaisin vastaamaan esitettyyn kysymykseen.

Paneelia seurannut yleisö koostui lukio-opiskelijoista, joten varmasti jokaisella yleisössä olevalla heräsi mielenkiinto viimeistään siinä vaiheessa, kun otettiin puheenaiheeksi lukioiden rahoitus. Ehdokkailta kysyttiin, pitäisikö lukioille antaa lisää rahaa vai saman verran kuin tälläkin hetkellä, ja ehdokkailla oli tämän suhteen melko erilaisia näkemyksiä. Kokoomuksen ehdokkaan Nupposen mielestä koulujen pitäisi saada lisää rahoitusta, jotta voitaisiin tukea paremmin maahanmuuttajia ja heidän suomen kielen oppimistaan. SDP:n ehdokas Jokela oli samaa mieltä siitä, että rahoitusta pitäisi lisätä, sillä kun hallitus leikkaa koulutuksesta, pitäisi kaupungin investoida siihen yhä enemmän.

Vihreiden ehdokas Niina Miettinen sanoi haluavansa suunnata rahoitusta joillekin lukiolle enemmän ja joillekin vähemmän, jotta alueellisia eroja saataisiin tasattua, sillä Helsingin kaupungin sisältäkin löytyy jonkin verran lukioiden välistä alueellista epätasa-arvoa. Eniten muista poikkeava vastaus tuli keskustapuolueen Immoselta, jonka mielestä rahaa pitäisi suunnata pikemminkin ammattikouluihin ja ammattikorkeakouluihin kuin lukioihin. Immonen perusteli kantaansa sillä, että hallituksen leikkaukset ovat tehneet eniten vahinkoa juuri ammattikouluille, joten kaupungin pitäisi tukea niitä. Tiina Ahva perussuomalaisista taas oli sitä mieltä, että Helsingin jokaisen lukion pitäisi olla painottunut tai erikoistunut johonkin oppiaineeseen, joten siihen tarvittaisiin lisää rahoitusta. Kristillisdemokraattien ehdokas Korpiranta ajautui taas sivuraiteille keskustelussa ja alkoi puhua siitä, että rahaa pitäisi saada koti- ja omaishoitoon lisää.

Aiheeseen liittyi vielä jatkokysymys, jossa panelistit laitettiin hypoteettiseen tilanteeseen, jossa lukioille annettaisiinkin lisärahoitusta ja ehdokkaiden pitäisi päättää, käytetäänkö rahoitus taito- ja taideaineisiin, kieliin, työelämä- ja  yrittäjyysvalmennukseen vai annetaanko koulujen itse päättää, mihin raha käytetään. Kristillisdemokraattien, SDP:n ja RKP:n ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että päätösvalta pitäisi antaa kouluille. Moni panelisteista piti myös työelämään ja yrittäjyyteen panostamista hyvänä ideana, mutta esimerkiksi RKP:n ehdokkaan Nylundin mielestä työelämään valmistautuminen ei ole vielä niin tarpeellista lukiossa, ehkä vasta kolmannen asteen opinnoissa. Keskustapuolueen Immonen oli ainoa panelisteista, joka oli sitä mieltä, että lisärahoitus pitäisi ohjata taito- ja taideaineisiin, sillä niihin menee paljon enemmän kustannuksia esimerkiksi eri materiaalien takia. Immonen myös kritisoi sitä, miksi työelämään valmentaviin kursseihin tarvittaisiin lisärahoitusta, sillä niiden järjestämiseen ei kulu läheskään niin paljon rahaa kuin esimerkiksi taideainekursseihin.

Ennakko-oletuksena olisi luullut, että myös oikeistopuolueen kokoomuksen jäsen haluaisi suunnata lisärahoitukset yrittäjyyskursseihin, mutta kokoomuksen ehdokas Nupponen olikin panelisteista ainoa, joka olisi halunnut antaa lisää tukea kielten opiskeluun. Nupposen mukaan opiskelijoiden pitäisi panostaa entistä enemmän kieliin ja opiskella ruotsin ja englannin lisäksi myös jotain muuta vierasta kieltä, mikä edistäisi tulevaisuudessa työllistymismahdollisuuksia.

Paneelin viimeisenä aiheena käsiteltiin sote-uudistusta. Ehdokkaille annettiin tehtäväksi tiivistää piirrokseen tai iskulauseeseen, mistä sote-uudistuksessa on kyse. RKP:n ehdokas Nylund ei lähtenyt piirtämään mitään, vaan selitti mieluummin suullisesti, mikä sote on. Kokoomuksen ehdokas Nupponen tiivisti näkemyksensä sotesta iskulauseeseen “valinnanvapaus”, sillä uudistuksen myötä kansalaisilla on vapaus valita, haluavatko he terveyspalvelunsa julkiselta, yksityiseltä vai kolmannelta sektorilta. Myös SDP:n ehdokas Jokela tiivisti näkemyksensä piirustuksen sijaan iskulauseeseen, jossa luki “palvelujen yhdentäminen”, sillä soten ideana on, että sosiaali- ja terveyspalveluja yhdennetään alueellisesti. Vihreiden Miettinen piirsi havainnollistavan karttakuvan siitä, kuinka sote-palvelut siirtyvät kunnilta maakunnille. Keskustapuolueen ehdokas Immonen taas piirsi kaavion siitä, mitkä tehtävät kuuluvat sote-uudistuksen myötä maakunnille ja mitkä kunnille.

Perussuomalaisten Ahvan piirustus oli melko sekava kaavio, jonka tarkoituksena oli kuvata sote-uudistusta käytännössä. Ahva päättikin puheenvuoronsa sanoen: “en tiedä mikä on sote, enkä usko, että kukaan tietää”. Vasemmistoliiton ehdokkaan Draken paperiin oli kirjoitettu iskulause “illuusio valinnanvapaudesta, todellisuudessa vahvaa yksityistämistä”. Drake myös kutsui sote-uudistusta keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten salaliitoksi. Kristillisdemokraatti Korpiranta taiteili paperiinsa myös kaavion, joka kuvasi yksilön valinnanvapautta, mutta Korpiranta oli kuitenkin vasemmiston kanssa yhtä mieltä siitä, että yksityistäminen vie meidät ojasta allikkoon.

Kokonaisuudessaan paneeli oli onnistunut panelistien, juontajien ja yleisön puolesta. Yleisö osallistui paneeliin aktiivisesti esimerkiksi yleisöäänestyksissä, ja aktiivisimmat uskaltautuivat myös perustelemaan kantaansa yleisöäänestyksissä. Juontajat tekivät myös loistavaa työtä jakaen tasapuolisesti puheenvuoroja panelistien kesken ja pitämällä ehdokkaat parhaansa mukaan aiheessa. Toisaalta olisi ollut myös mielenkiintoista seurata panelistien kiistelyitä pidempäänkin, sillä se olisi tuonut yhä selkeämmin esille, mistä asioista he ovat eri mieltä ja esille olisi saattanut nousta hieman radikaalimpiakin mielipiteitä. Toki on ymmärrettävää, että paneelilla oli tiukka aikataulu, joten erimielisyyksistä väittelemiselle ei riittänyt aikaa. Myös panelistit suoriutuivat vaalipaneelista loistavasti ottaen huomioon sen, että jokainen heistä on melko nuori, eikä kokemusta politiikasta tai paneeleista välttämättä ole kertynyt paljon vielä kenellekään. Helsingin medialukion kunnallisvaalipaneeli oli siis kaiken kaikkiaan menestys, ja vahvisti mitä luultavimmin yleisössä olleiden käsitystä siitä, ketä kukin halusi äänestää tulevissa kuntavaaleissa.

Teksti ja kuvat: Milja Mustonen

Melulaiset haastattelivat yhdysvaltalaista lastenkirjailijaa Skypen kautta

Maaliskuussa englanninkurssilaiset pääsivät haastattelemaan yhdysvaltalaista lastenkirjailijaa Lori Degmania Skypen välityksellä. Degman kertoi opiskelijoille vinkkejä kirjoittamiseen sekä moniin muihin kysymyksiin, joita opiskelijat kysyivät. Opiskelijat saivat tietää esimerkiksi, miten Degman oli päässyt alkuun ja miten kirjoittaminen oli vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieniä virheitä toki tapahtui, esimerkiksi mikrofonit eivät aluksi oikein toimineet, mutta loppujen lopuksi kaikki saatiin toimimaan ja Skype-keskustelusta tuli oikein hyvä kokemus niin opiskelijoille kuin myös varmasti haastatellulle Degmanille, joka sanoi, että nautti keskustelusta suuresti.

Teksti: Arttu Iivari ja Aleksi Karppinen

16th of March we were with our group watching the English skype broadcast directly from the USA Lori Degman who writes children’s books. Lori told us about herself and her books and told of how she became a writer. A few pupils came to ask Lori questions.

Lori ended up writing children’s books because she wanted to write books for her own children. The books tell mostly about animals and there are a lot of pictures in the book. Lori has written two rhyme books and one novel. Usually rhyme books aren’t translated in other languages because it’s hard to get to rhyme same words in other languages.

Lori writes her books inside but she edits them in more open space. Her one advice was that when you are writing you should write the whole story first and after that edit it. That will obstruct the repeat what you might do in your text. Lori gets ideas for her books from normal life situations.

Teksti: Veera Komulainen, Iida Julin ja Alise Lang

Kuvat: Sari Hopeakoski