Melulaiset Nizzassa -matkapäiväkirja

20161009_120837MATKAPÄIVÄKIRJA NIZZAN OPINTOMATKALTA 9.10.–13.10.2016

dimanche le 9 octobre: C’est si bon!

Lähdimme Nizzaan sunnuntaiaamuna 9. lokakuuta. Tapasimme koko ryhmä yhdessä lentokentällä jo klo 4.30, sillä lentomme kohti Nizzaa lähtisi kello 6.30. Lentokentällä hoidimme yhdessä check-inin, ja tämän jälkeen seurasi turvatarkastus. Turvatarkastuksen jälkeen oli hetki vapaa-aikaa lentokentällä ennen lennon alkamista. Kaikki lähtivät matkalle iloisin mielin mutta hieman väsyneenä tosin lyhyiksi jääneiden yöunien takia. Koneessa aika kuluikin sitten nukkuen. Lentomme oli määrä laskeutua Nizzaan kello 9.10, mutta saavuimme hieman odotettua aikaisemmin. Nizzaan saapuessamme sää oli vielä vähän viileä, mutta lämpeni onneksi päivän kuluessa. Lentokentältä menimme bussilla hotellillemme.

Hotellimme nimi oli Hôtel Trocadéro, ja se sijaitsi aivan paikallisen juna-aseman vieressä. Hotellin avaimet luovutettiin meille vasta kello yksi, tätä ennen panimme matkalaukut yhteen hotellihuoneeseen ja lähdimme kiertämään sekä tutustumaan kävellen Nizzaan. Näimme muun muassa vaikuttavan kukkatorin ja kaunista arkkitehtuuria. Haimme piknikiä varten täytetyt patongit tai salaatit vanhan kaupungin kahviloista. Menimme syömään eväät rannalle ja ihastelimme samalla kirkasta merta. Lämpötila nousi päivän kuluessa, ja ulkona saattoi pärjätä jopa kesävaatteissa. Syötyämme lähdimme katsomaan ylös upeaa vesiputousta ja ihailimme ylhäältä pääkadulle Promenade des Anglaisille avautuvia näkymiä. Tämän jälkeen palasimme takaisin hotellille asettautumaan omiin huoneisiimme, minkä jälkeen jatkoimme vielä Nizzaan tutustumista.

20161009_111522

lundi le 10 octobre: C’est délicieux!

Aamulla söimme normaalin ranskalaisen aamupalan, minkä jälkeen lähdimme kohti Nizzan rautatieasemaa. Menimme junalla Mentoniin. Mentonissa menimme hillotehtaaseen nimeltä Maison Herbin, jossa kuulimme, että kaikki hillot tehdään paikallisista hedelmistä. Hillomestari kertoi myös, että työpäivä on kello kahdeksasta puoleen päivään asti. Heillä on yhteensä seitsemän työntekijää, neljä tehtaassa ja kolme myymälässä. Hillotehdas on toiminut jo 42 vuotta, ja hilloja on kaikkiin makuihin kookoksesta tomaatti-appelsiinihilloon. Suurin osa meistä osti kotiin tuliaisiksi hilloja vierailukohteestamme.

20161010_11510720161010_114522

Hillotehtaan jälkeen oli aikaa lounastaa valitsemassamme paikassa. Lounaan jälkeen kävimme Jean Cocteau -museossa, jossa meillä oli ranskankielinen esittelykierros. Meille kerrottiin Cocteaun taiteesta ja historiasta todella monipuolisesti.  Museoreissun jälkeen lähdimme kävelemään kohti Mentonin rautatieasemaa, josta otimme junan takaisin Nizzaan. Junan lähtemisessä kesti, koska junan konduktööri oli vasta matkalla asemalle! 🙂 Saavuimme Nizzaan vähän aikataulusta myöhässä. Jotkut kävivät rannalla, jotkut kaupoissa ja jotkut vain kiertelivät kaupungilla. Myöhemmin kävimme aulassa ilmoittautumassa opettajille, kuten joka ilta.

mardi le 11 octobre: Quelle journée!

Toisena kokonaisena päivänä ohjelman pääpainona oli paikallisten yrittäjien haastatteleminen.

20161009_113737

Aamupäivän viileys herätteli meitä päivän uusiin kokemuksiin ja haasteisiin. Tuntui, että ohikulkevat ihmiset vilkuilivat meitä tavallista uteliaammin. Ehkä se johtui vihkosta, josta luimme valmiiksi kirjoitettuja lauseita haastatteluun. Saapuessamme kukkatorille meidät yllätti sen rauhallinen tunnelma. Ihmisiä ei ollut juuri yhtään, joten useampi myyjä oli vapaana. Käveltyämme torin väriloiston läpi valitsimme myyjistä ystävällisen näköisen naisen, joka suostui haastatteluun. Saimme myös luvan kuvata ja äänittää. Olimme suunnitelleet haastattelumme huolella, joten olo oli aika varma.

20161009_112949

Työkokemusta naisella oli 20 vuotta. Hän oli oppinut ammattinsa serkkunsa kautta. Näin hän kuvasi päiväänsä: “Työt alkavat jo kello viideltä aamulla tukkukäynnillä. Seitsemän aikaan alkavat valmistelut työpäivää varten. Valmisteluun sisältyy kimppujen sitomista ja tuotteiden paikoilleen asettelua. Päivä päättyy kello 1617 aikoihin. Lauantai on ainoa vapaapäivä.” Hän kertoi rakastavansa työtään, ja hänen silmistään näkyi intohimo kukkia kohtaan.

Haastattelusta jäi positiivinen onnistumisen tunne. Jäimme kukkatorille katselemaan myynnissä olevia tuotteita ja otimme muutaman valokuvan. Suuntasimme myöhemmin yhteiselle lounaalle crêperie-ravintolaan. Istuimme yläkerrassa ravintolassa, jonka katto oli erikoisen matala. Meistä pisimmät eivät mahtuneet seisomaan siellä suorana. Ruoka oli hyvää, ja kaikille näytti maistuvan.

Muutamat opiskelijat olivat pienen googlailun seurauksena huomanneet, että läheisellä paikkakunnalla sijaitsee suuri ostoskeskus. Iltapäivän vapaan ohjelman aikana suurin osa opiskelijoista ja opettajat päättivät suunnata sinne. Saavuimme bussilla suuren ulkoilmaostoskeskuksen pihaan, josta näki huikean määrän kauppoja. Opettajien viime hetken ohjeiden kuuntelu oli hankalaa, koska mielemme säntäsivät jo Forever 21 -vaatekaupan ovelle. Kolmen tunnin rankan suorituksen jälkeen olimme nälkäisiä ja melko köyhiä. Päädyimme siihen tulokseen, että tämänlainen luksusostoskeskus tarvitaan myös Suomeen.

Osa jäi kuitenkin nauttimaan iltaisen Nizzan tunnelmasta. Ada ja Martta viettivät aikaa kaupungilla kaksistaan pyörien lähinnä Vanhan kaupungin alueella. Kun käveleminen alkoi tuntua liikaa jaloissa,  he istuutuivat kukkatorin laidalle pieneen ravintolaan, jonka ulkotiloissa esiintyi taitava muusikkokaksikko. He soittivat cover-kappaleita kitaroiden säestyksellä ja ottivat vastaan jopa toiveita yleisöltä.

Kun saavuimme takaisin Nizzaan shoppailun jälkeen, osa meistä päätti mennä käymään pizzeriassa ja ostaa pizzaa mukaansa. Sillä aikaa kun tilaus olivat valmistumassa, pizzeria-mies päätti pitää pienen shown ja pyöritteli sekä heitteli edessämme pizzataikinoita eri suuntiin. Hän jopa pyysi Veronicaa auttamaan pizzojen uuniin laittamisessa.

Loppuilta sujui hotellilla yhdessä aikaa viettäen. Katsoimme myös hotellihuoneen televisiosta ranskalaista TV-tarjontaa. Samaan aikaan mieliimme alkoi kaivautua ajatus siitä, että matka oli jo puolessa välissä: jäljellä oli enää yksi kokonainen päivä Rivieran auringon alla ennen kotiinpaluuta.

mercredi le 12 octobre: Quelle aventure!

Toiseksi viimeisenä päivänä eli keskiviikkona, heräsimme ja menimme aamupalalle normaaliin tapaan. Aamiaisen jälkeen kaikki hakivat hotellin viereisestä ruokakaupasta omia eväitä lounaaksi.

Päivän ohjelmana oli vierailu Tourrettes-sur-Loupissa sijaitsevalle juustotilalle, La ferme des Courmettesille. Lähdimme matkaan bussilla ja noin tunnin matkan jälkeen saavuimme päätepysäkille Venceen. Tarkoituksenamme oli nousta ylös vuorenrinnettä tilalle takseilla, jotka oli varattu ja varmistettu Nizzasta käsin. Suunnitelma ei kuitenkaan meinannut toimia kylän vähäisen taksimäärän takia, mutta lopulta, tunnin odottelun, eväiden syönnin ja viranomaisten kanssa puhumisen jälkeen, saimme taksit tilattua ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Pitkän, vuoren rinnettä pitkin kiemurtelevan taksimatkan jälkeen saavuimme noin 800 metrin korkeudessa olevalle juustotilalle. Tilan omistaja Monsieur Bruno Gabelier kertoi meille vuohenjuuston valmistuksesta, näytti paikkoja ja vastaili kysymyksiimme. Saimme itsekin kokeilla valmistaa juustoa, sekä maistaa ja ostaa sitä. Monsieur Gabelier itse asui tilalla perheensä kanssa ja tutustuimme myös muun muassa hänen tyttäreensä sekä heidän kissaansa.

20161012_140546

Paluumatkalla päätimme kävellä noin puolessavälissä vuorenrinnettä olevalle bussipysäkille, jolle ehdimme kaikki muutamaa minuuttia ennen bussin saapumista.

Tie oli kiemurteleva ja tuntui pitkältä, mutta maisemat olivat upeat! Matkan varrella näimme myös paljon vuohia. Jatkoimme bussilla takaisin Nizzaan. Bussimatka oli rento, sillä bussi oli melkein tyhjä ja bussikuski kuunteli hyvää musiikkia sekä lauloi! Reissun jälkeen kaikki olivat sen verran väsyneitä, että sovimme seuraavaksi tapaamisajaksi illallisen.

Söimme yhdessä illallista ravintola Art Bistrossa. Alku-, pää- ja jälkiruuat oli valittu jo etukäteen ja kaikki annokset olivat todella hyviä. Ravintola oli fancy, ja mitä luultavimmin kaikki pitivät ruuistaan!

Viimeistä iltaa vietimme vapaasti kaupunkia kierrellen ja hotellissa leväten. Päivä oli rankka, mutta samalla todella antoisa! Une journée parfaite!

jeudi le 13 octobre: C’est l’heure!

Heräsimme aamulla aikaisin, jotta saisimme pakattua laukut sekä syötyä aamiaista ennen huoneiden luovutusta. Tunnelma oli hiukan haikea mutta hieman odottavainen Suomeen paluusta, ruisleivän pariin. Täkäläinen pullaleipä oli matkapäivien aikana alkanut hieman kyllästyttää. Pakkaamiseen ja kaikkien uusien ostoksien järjestelyyn meni hetki, minkä jälkeen luovutimme huoneet ja jätimme laukut hotellille säilytykseen. Saimme hieman vapaa-aikaa ennen hotellille paluuta, ja lähdimmekin shoppailemaan. Olisi ollut mahdollisuus käydä oliiviöljypuodissa tai esimerkiksi modernin taiteen museolla, jossa oli muun muassa Niki de Saint Phallen taidetta, mutta osa oli käynyt siellä jo edellisenä päivänä, ja museon kattoterassista ei oikein voinut nauttia, kun alkoi sataa. Shoppailimme isolla kauppakadulla ja kävimme muutamissa pienissä vaatekaupoissa sivukaduilla, löysimme ihanan pienen vintagevaatekaupankin. Ostokset tehtynä palasimme hotellille, missä pakkasimme laukut ja lähdimme lentokenttää kohti. Lento oli tunnin myöhässä, mikä hieman harmitti, mutta lentokenttä oli ihan mukava.

Teksti ja kuvat: opintomatkalaiset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s