Kahden melulaisen vaihtarikokemuksia

vaihtari-3

USA – NEW YORK

Leevi Toija

Vietin lukion toisen vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Asuinpaikkani Chester oli pieni, 11 000 asukkaan paikkakunta New Yorkin osavaltiossa. Kouluni oli nimeltään Warwick Valley High School. Vaihto-oppilasvuosi oli kaikkine puolineen mahtava sekä unohtumaton kokemus, mutta helppoa se ei ollut.

Host-perheeni oli noin 60-vuotias pariskunta, joiden lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Onnekseni minulla silti oli host-veli Serbiasta, jonka kanssa vuoden mittaan tulimme läheisiksi. Vaihtovuoden suurimpia haasteita olivat läheisistä erossa oleminen, kun taas parasta oli uuteen paikkaan ja kulttuuriin tutustuminen.

Itseni kannalta sijoituspaikkani oli oivallisella paikalla, noin tunti NYC:istä pohjoiseen. Tämä oli minulle unelmien täyttymys, sillä olinhan aina siitä unelmoinut. Toki, kun pääsin perheeseeni ja aloin tutustua heihin, minulle selvisi, että New Yorkin kaupunkiin ei saisi mennä yksin, eikä perheeni juuri tykännyt kaupungissa olemisesta. Joulun jälkeen sain kuitenkin erityisluvan käydä valokuvauskurssilla NYC:ssä. Tämä oli iloinen uutinen, sillä se tiesi monen kuukauden ajan joka viikonloppuna siellä käymistä. Tämän seurauksena voin kutsua myös NYC:iä kodikseni, sillä tunnen kaupungin läpikotaisin.

Osallistuin valokuvallani Yhdysvaltojen lukioiden väliseen taidekilpailuun “Scholastic art&writing”, ja voitin Golden Key ja American Visions -palkinnot sekä alueellisessa että kansallisessa sarjassa. Oli kiva huomata, että olin onnistunut asiassa, joka kiinnostaa minua kovasti.

Joku voi miettiä lähtevänsä vaihto-oppilaaksi ihan minne päin maailmaa tahansa, mutta ei ole varma, kannattaako vai ei. Voin sanoa, että kannattaa! Itse en koskaan voinut kuvitella, minkälaisia mahdollisuuksia vaihtovuosi voi tuoda tullessaan: uudet ystävyyssuhteet ulkomaalaisten kanssa, kielitaidon kehittyminen (ei silti kannata olettaa saavansa 10 englannin kursseista Suomessa) sekä itsenäistyminen, kun kaikesta pitää selvitä itse omalla avullaan. Tuo kaikki yhteensä tuo plussaa koko tulevaisuutta ajatellen, mitä ikinä rupeaakaan tekemään.

ENGLANTI – CANTERBURY

Saija Hietanen

vaihtari4

Vaihtovuosi on tähänastisen elämäni tapahtumarikkain ja opettavin vuosi. Vaihtovuotta voin suositella kaikille sen tuomien mahdollisuuksien ja toisaalta myös haasteiden takia. Vaihtovuoden aikana kokee paljon uutta lyhyessä ajassa, ja siten oppii sietämään erilaisuutta ja hyväksymään tilanteen kuin tilanteen. Mielestäni jokaisen tulisi oppia elämään ainakin hetkellisesti mukavuusalueensa ulkopuolella, jotta osaisi arvostaa pieniäkin arkisia asioita jatkossa.

Vuoteni alkoi vaihtojärjestöni järjestämällä viisipäiväisellä leirillä Lontoossa, jossa järjestön vaihtarit ympäri maailman saivat mahdollisuuden tutustua toisiinsa samalla kun kiertelimme katselemassa Lontoon kuuluisimpia nähtävyyksiä kuten Big Beniä, London Eyeta ja Camden Marketia. Leirillä sain ensimmäiset  “vaihtariystäväni”, joihin vielä vuoden jälkeenkin pidän yhteyttä välimatkoista huolimatta. Leiri oli ehdottomasti yksi vuoteni kohokohtia Manchesterin ja Oxfordin matkan ohella.

Leirin jälkeen saavuimme innoissamme isäntäperheisiimme, joka minun osaltani osoittautui pettymykseksi. Perheeseeni kuului äiti, isä ja seitsemänvuotiaat kaksoset. Arkeni perheen kanssa oli pulmallista, koska perheeni ei ollut enää perhe sen ruusuisimmassa muodossa, vaan perhe oli hajoamisen partaalla, sillä molemmat vanhemmat olivat uskottomia eivätkä enää viettäneet aikaa yhdessä kuin vain pakon edessä ja silloinkin vähintään tiuskien. Lapsien stressi kiristynyttä ilmapiiriä kohtaan purkautui kiukuttelulla ja epäkohteliaalla käytöksellä. En kuitenkaan vaihtanut perhettä, koska minut oli sijoitettu perheeseen toisen vaihto-oppilaan kanssa, josta kasvoi vuoden aikana minulle sisko, jota minulla ei koskaan ole ollut, ja host-perheen vaihto olisi meidän kohdallamme tarkoittanut mahdollista eroa toisistamme. Jo Englannissa suhtauduin surkuhupaisalla huumorilla host-perheeni kummalliseen perhetilanteeseen enkä kadu ollenkaan, etten vaihtanut perhettä. Opin heiltä paljon, kuten esimerkiksi sen, etten missään vaiheessa anna minkäänlaisen suhteeni kriisiytyä sellaiseen tilanteeseen kuin host-vanhemmillani ja että perhe on lopulta se ryhmä, johon eniten tuntee kuuluvansa: minun perheeni oli Englannissa host-siskoni ja ystäväni koulusta sekä erilaisilta vaihtojärjestöni matkoilta.

Asuin hyvin tyypillisessä brittiläisessä omakotitalossa Canterbury-nimisessä kaupungissa eteläisessä Englannissa. Canterbury on tunnettu mahtavasta katedraalistaan ja vanhoista taloistaan, ja sen lähialueet ovat kodikkaita merenrantakaupunkeja ja -kyliä, joissa useasti vierailimme ystävien kanssa esimerkiksi piknikin merkeissä. Olen erittäin otettu siitä, miten pääsin kokemaan perinteisen englantilaisen kulttuurin sekä seikkailemaan täysin uusissa ympäristöissä: näkemään turkoosia vettä Dealissa, valkoisia kallioita Botany Bayllä ja Doverissa, itämaisvaikutteista arkkitehtuuria Brightonissa… Näin asioita, joita ei ensimmäisenä tulisi mieleen Englannista puhuttaessa!

vaihtari1

 

vaihtari-2

Kävin koulua Canterburyn arkkipiispan koulussa, jossa oli nimestään huolimatta hyvin rento ilmapiiri ja mukavat oppilaat. Koulussa minulla oli vain neljä oppiainetta, mutta koulua silti kahdeksasta neljään. Jokapäiväiseen kouluaamuun kuului hartauksellinen aamunavaus koulumme liikuntasalissa, mihin oli aluksi totuttelemista. Toisaalta kaiken kaikkiaan erilaisiin tapoihin ja rutiineihin tottui nopeasti niin koulussa kuin kotona. Ainoastaan en host-siskoni kanssa koskaan tottunut kamaliin tölkkipapuihin, joita monet britit söivät leivän päällä aamupalaksi…

Parasta vaihtovuodessa oli uusien ihmisten tapaaminen. Oli kiinnostavaa tutustua samassa tilanteessa oleviin vaihtareihin eri kulttuureista ja paikallisiin englantilaisiin. Spontaanius oli avainsana ystävyyssuhteita sitoessa, mutta vähitellen spontaanius ja kohtelias “small talk” muuttui ihanaksi hullutteluksi ystävien kanssa. Monien kohdalla tuntui kuin olisi tuntenut vuosia eikä alle vuotta!

Rakkaat ihmiset saavat kaipaamaan vielä enemmän sydämessä tärkeää paikkaa, siispä olenkin matkustamassa Englantiin jo ensi vuonna uudestaan! En malta odottaa ystävieni jälleennäkemistä muistojentäyteisissä maisemissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s