Month: kesäkuu 2016

Rehtorin puhe Helsingin medialukion ylioppilasjuhlassa 4.6.2016

valkolakit_16

ARVOISAT TULEVAT YLIOPPILAAT, HYVÄT KUTSUVIERAAT, PARAHIN JUHLAVÄKI 4.6.2016

Minulla on tunne, että rehtorina toistan samoja teesejä kevään ylioppilasjuhlissa, mutta tänäkään keväänä en voi ohittaa suosikkiteemojani, koska toimimme ”vuosikello-organisaatiossa” ja olemme keskellä pitkäkestoisia muutosprosesseja.

Olemme olleet tekemässä pedagogista toimintakulttuurin muutosta, olemme edistäneet valmiuksia, joilla ottaa haltuun digitaaliajan haasteet ja mahdollisuudet. Lukiomme ehdottomiin vahvuuksiin on jo pitkään kuulunut taito yhdistää ja henkisesti rikastuttaa erilaista osaamista sekä oppia tekemään yhteistyötä. Uskallan väittää, että monet eri työryhmämme, joissa on sekä opettaja- että opiskelijajäseniä ja useat erilaiset projektit, joita lukiossamme on toteutettu, ovat antaneet nimenomaan niitä valmiuksia, joita moderni ja verkottunut työelämä toimijoiltaan edellyttää. Erilaisten mittareiden mukaan lukiossamme on havaittu keskitasoa selkeästi vahvempi sosiaalinen pääoma ja sen ilmentymänä lukiomme hyvin positiiviseksi koettu ilmapiiri. Nämä kiistattomat vahvuutemme kytken selkeästi siihen toimintakulttuuriin, jota olemme toteuttaneet.

Oppimisessa on kyse oppijan oman ajattelun kehittymisestä inspiroivassa ilmapiirissä – kyse on siis myös ihmisten välisestä kommunikoinnista, vaikka kommunikoinnin muoto on laventunut ja hallitsevaksi tavaksi on noussut erilaisten verkostojen välityksellä tapahtuva kommunikointi. Nämä tavoitteet näkyvät myös selkeästi uusissa opetussuunnitelmissa, jotka astuvat voimaan ensi lukuvuoden alusta lukio-opintonsa aloittavaa ikäluokkaa koskien.

Lukiomme toimintaa on edellä kuvatusta syystä leimannut vireä ja dynaaminen kehitystyö. Näkyvimmissä rooleissa ovat olleet pedagoginen ryhmämme, tieto- ja viestintätekninen ryhmämme sekä kansainvälinen ryhmämme ja mediaryhmämme.  Pedagogisen ryhmämme ja tieto- ja viestintätekniikan ryhmämme yhteistyö on ollut dynaamista. Keskeinen tavoite on ollut edistää digitaalisen oppimateriaalin käyttöä erityisesti kehittämällä malleja erilaisten sähköisten oppimisalustojen ja sovellusten käytölle. Olemme myös kehittäneet oppimisprosessien seurantaa ja niiden arviointia. Näitä tavoitteita on ryydittänyt valmistautuminen sähköisesti toteutettaviin ylioppilaskirjoituksiin, jotka alkavat jo syksyllä 2016 maantieteen, filosofian ja saksan kielen kokeiden pilotoimina. Näihin liittyviä koejärjestelyjä ja koemuotoja on jo harjoitusmielessä testattu kuluneen lukuvuoden aikana.

Digiajan kehittämishankkeena olemme kehittämässä ”Melun digipassiksi” nimettyä projektia, josta teemme pysyvän toimintamallin Helsingin medialukioon. Hankkeessa on kyse eri aineryhmien ja yksittäisten opettajien ja myös opiskelijoiden yhteistyöstä. Tavoitteena on turvata hyvät digitaidot kaikille lukiomme opiskelijoille, antaa monipuoliset jatko-opinto- ja työelämävalmiudet sekä samalla vahvistaa Helsingin medialukion viestintäsivistysbrändiä. Digipassihanke on looginen jatkumo sille työlle, jota olemme medialukiona jo pitkään tehneet. Hanke liittyy myös Helsingin opetusviraston ajamaan Digitalisaatio-ohjelmaan, jonka lähtökohtia ovat oppimisen kaikkiallisuus eli oppimisen laajeneminen luokkahuoneen ulkopuolelle monimuotoisiin oppimisympäristöihin. Keskeisesti korostetaan myös oppijan osallisuutta ja osallistumista sekä yhteisöllisyyttä ja tulevaisuuden taitoja. Voin sanoa, että Helsingin medialukio on hyvin valmistautunut näihin tavoitteisiin.

Tässä yhteydessä haluan kiittää lämpimästi kaikkia opettajiamme, muuta henkilökuntaa sekä tietenkin opiskelijoitamme tavoitteellisesta ja kehittämismyönteisestä toiminnasta lukuvuoden aikana. Kaikki työryhmämme ovat tehneet erinomaista työtä ja lukiossamme on ollut runsaasti kansainvälistä toimintaa sekä muita aktiviteetteja. Erityiset kiitokset haluan lausua Ympäristöryhmällemme, jonka koordinoimana lukiollemme on myönnetty pysyvä Vihreä Lippu kestävän kehityksen mukaisesta pitkäjänteisestä toiminnasta.

Hyvät tulevat ylioppilaat, kertomani yhteenveto tämän lukuvuoden toiminnoista lukiossamme kuvastaa myös sitä suurta muutosta, jonka kohtaatte tulevissa opinnoissanne ja työelämässä. ETLA:n arvion mukaan digitalisaation seurauksena joka kolmas ammatti korvautuu seuraavan 20 vuoden kuluessa tekoälyllä tai roboteilla, loput muuttuvat ja uusia ammatteja syntyy tilalle. Tutkijat puhuvat siitä, että työuran tilalle tuleekin elämänura, jolle tyypillistä olisi opiskelu- ja työurien kansainvälistyminen, elämän koostuminen työn, opiskelun, yrittämisen ja hoivan yhdistelmästä, jotka eivät enää olisi nykyisen kaltaisessa ajallisessa järjestyksessä, vaan toisiinsa eri tavalla limittyneinä. Mutta uskallan väittää, että maailman muutos edellyttää jatkossakin hyvää pohjakoulutusta ja sen lisäksi elinikäistä täydennyskoulutusta. Uskon, että olette saaneet lukiostamme hyvät ja monipuoliset eväät maailmassa selviytymiseen, oleellista on myös positiivinen ja haasteita pelkäämätön asenne.

Näin lukuvuoden päättyessä on perinteiseen tapaan ilo saada jakaa muutamia stipendejä opiskelijoillemme tunnustuksena tavoitteellisesta opiskelusta ja muusta aktiivisuudesta kouluyhteisömme jäseninä. Koulun omien stipendien lisäksi jaettavana on myös yhteiskumppaniemme lahjoittamia stipendejä, joista heille lämpimät kiitokset.

Ja nyt juhlamme päätapahtumaan, ylioppilastodistusten jakamiseen upealle joukolle kevään 2016 ylioppilaita. Tänä keväänä lukiostamme valmistuu 165 uutta ylioppilasta. Lukioiden yo-tuloksia on tänäkin keväänä vertailtu erilaisilla puoltoäänien keskiarvomittareilla ja on hienoa havaita, että kun lukiovertailussa käytetään mittarina lukio-opetuksen vaikuttavuutta vertaamalla kirjoitustuloksia saman ikäluokan lukion sisääntulokeskiarvojen keskiarvoon, kuten STT:n tilastoinnissa on tehty, on Helsingin medialukion sijoitus suorastaan erinomainen, nimittäin Helsingin kaupungin lukioiden joukossa olimme kolmanneksi parhaita Ressun lukion ja Sibelius lukion jälkeen. Myös ylioppilaskirjoituksiemme keskimääräinen taso on noussut vuodesta 2013 lähtien systemaattisesti. Tämä kertoo siitä, että opettajamme ovat tehneet laadukasta ja ammattitaitoista työtä yhdessä teidän kanssanne hyvät tulevat ylioppilaat! Annetaanko opettajillemme raikuvat aplodit yhteisen hyvän edistämisestä!

Haluaisin vielä mainita, että nyt valmistuva ikäluokka on suorittanut myös lukuisia erilaisia lukiodiplomeja; 10 mediadiplomia, 6 liikuntadiplomia, 3 musiikkidiplomia sekä 4 kuvataidediplomia. Lisäksi 16 uutta ylioppilasta saa erillisen lukiomme myöntämän mediatodistuksen, perusteena vähintään 10 mediakurssin suorittamisesta.

 Iloitsemme kaikki yhdessä siitä, että olette saaneet lukio-opintonne kunniakkaaseen päätökseen, tänään on suuri ilon päivä.

ARVOISAT SANKARIMME! NIILLÄ VALTUUKSILLA, JOTKA YLIOPPILASTUTKINTOLAUTAKUNTA ON MINULLE TÄMÄN LUKION REHTORINA SUONUT, JULISTAN TEIDÄT YLIOPPILAIKSI JA MERKIKSI UUDESTA ARVOSTANNE, PYYDÄN TEITÄ PANEMAAN YLIOPPILASLAKIN PÄÄHÄNNE!

4.6.2016 Pekka Luoma

Melua CERNissä -matkakertomus

CERN on Sveitsin ja Ranskan rajalle Geneven tuntumaan sijoittuva maailman suurin hiukkasfysiikan tutkimuslaitos. Suomen CERN-tiedeopetusverkoston kautta 24 Helsingin medialukion, Luonnontiedelukion ja Ressun lukion opiskelijaa ja opettajaa pääsi maaliskuussa tiedeleirille tutustumaan tämän kansainvälisen huippuyksikön toimintaan. Vierailua pohjustettiin jo syyslukukauden alusta lähtien perehtymällä hiukkasfysiikan aiheisiin itsenäisesti, pienryhmissä ja koulujen välisissä tapaamisissa. Yhteistyö Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen kanssa antoi oman suolansa valmistautumiseen.

WP_003865

Medialukion opiskelijat CERNissä kiihdytinputken äärellä.

Näin mukana olleet melulaiset kuvaavat tiedeleirin tapahtumia ja tunnelmia:

Vierailu Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksella CERNissä oli yksi elämäni hienoimmista ja avartavimmista kokemuksista. Pääsin tutustumaan fysiikan ihmeelliseen maailmaan ja uusiin ihmisiin koulustamme ja matkalla lähteneistä muista ryhmistä. Tunnelma projektin parissa oli mahtava jo ennen matkalle lähtöä Suomen puolella. Kaikki mukana olijat tulivat toimeen erinomaisesti ja olivat avoinna jakamaan ajatuksiaan ja ideoitaan koko reissun ajan.

Saavuimme Geneven lentokentälle tiistaiaamuna kymmenen aikoihin. Tunnelma oli iloinen ja jännittynyt, mutta myös hiukan väsynyt aikaisen herätyksen takia. Lentokentältä menimme hostellille, jossa vietimme ensimmäiset kaksi yötä. (Majapaikat olivat Geneven autonäyttelyn takia niin täyteen buukattuja, että kolmanneksi yöksi piti siirtyä toisaalle.) Sisäänkirjauduttuamme jätimme matkalaukut lukolliseen varastokoppiin ja lähdimme etsimään oikeaa ratikkapysäkkiä suuntana Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan päämaja.

YK:n päämajassa meille kerrottiin YK:n toiminnasta, saavutuksista ja tavoitteista. Mieleenpainuvaa oli sekin, että saleissa ja käytävien varrella oli patsaita, seinävaatteita, tauluja sekä muuta kansallisesti merkittävää taidetta ja esineistöä eri maista. Näimme myös Suomesta lahjoitetun taulun ja pääsimme kävelemään Suomen lahjoittamaa graniittilattiaa pitkin!

Iltaisin oli aina joitakin tunteja vapaata aikaa. Ensimmäisenä iltana joukko hajaantui pienempiin porukoihin sopivia ruokapaikkoja etsimään:

Ilta meni rauhallisesti ja tutustuimme toisiimme hyvän aterian ääressä läheisessä pizzeriassa. Pizzojen jälkeen palasimme hostellille ja iltapalaverin jälkeen lähdimme kävelylle Geneven yöhön. Viileä ilta sekä nälkä vaativat veronsa ja palasimme hostellille väsyneinä, mutta hyvillä mielin pitkän päivän päätteeksi.

Reissun aikana pääsimme myös tutustumaan Sveitsin upeaan ja moderniin kaupunkiin. Arkkitehtuuri oli Keski-Euroopan hienoimpia ja kaupungin asukkaat olivat hyvin mukavia ja ystävällisiä. Ruokakulttuuri oli erinomaisen monipuolista ja kulkuyhteydet suomalaista tasoa.

WP_003855

Keskittyneitä tiedeleiriläisiä kiihdytinluennolla.

Keskiviikosta perjantaihin päiväohjelma keskittyi tiiviisti CERNin alueelle:

Keskiviikkoaamuna kello soi 6:30. Osa porukasta käynnisti päivänsä pirteällä aamutreenillä läheisessä puistossa. Lämmin suihku sekä hyvä aamiainen vielä päälle, ja suunta kohti CERNiä. Siitä tuli hyvä päivä.

Aamuisin matkasimme majapaikastamme Genevestä ratikalla CERNin “kampukselle”. Siellä meillä oli yleensä aamuisin pari luentoa eli enimmäkseen teoriaa ja asiaan perehtymistä, jonka jälkeen oli täyttävä lounas. Kävimme syömässä CERNin omassa ruokalassa, jossa pääsimme herkullisen ruoan lisäksi tutustumaan ja keskustelemaan fysiikan Nobel-palkinnon voittajien kanssa. Lounaan jälkeen seurasi yleensä vierailu.

Luentojen aiheet vaihtelivat kosmologiasta antimateriaan, mutta eniten esille nousi kaikkia kiinnostavan hiukkaskiihdyttimen historia, toiminta ja tutkimustavoitteet. Luennoitsijat olivat paikan päällä työskenteleviä fysiikan teoreetikoita ja kokeellisia tutkijoita, enimmäkseen suomalaisia fysiikan ammattilaisia, jotka olivat hyvin tunnettuja CERNin fyysikkojen piirissä.

Antimaterialabrassa

Kierroksella antimaterialaboratoriossa. (Kuva: Juho Haapola)

Vierailuilla pääsimme tutustumaan mm. antimateriaohjelman tutkimusasemaan, tietokonekeskukseen ja ilmakehän aerosoleja selvittelevään CLOUD-projektiin. Onnistuimme myös rakentamaan omat sumukammiot, joissa näkyi tukuttain erilaisten ympäristössämme viilettävien hiukkasten tuottamia jälkiä. Mielenkiintoisin taisi kuitenkin olla käynti LHC-kiihdyttimen koeasemalle:

Pääsimme tutustumaan CERNissä maan alla sijaitsevaan LHC-hiukkaskiihdyttimeen. CMS-koeasema sijaitsee Ranskan puolella, ja menimme sinne pienellä linja-autolla, joka lähti CERNin pihalta. Vierailu kesti matkojen kanssa noin kaksi tuntia.

Koeasemalla meidät jaettiin kahteen ryhmään, jotka kiersivät paikkoja eri järjestyksessä. Kaikki melulaiset pääsivät samaan ryhmään, jota johti Matti Kortelainen. Toisen ryhmän ohjaaja oli Juska Pekkanen. Meidän ryhmämme pääsi ensimmäisenä katsomaan pienoismalleja hiukkaskiihdyttimestä. Mallit olivat hienoja, ja niistä oli helppo nähdä, millainen kiihdytin on sisältäpäin. Oli myös kiinnostavaa kuulla koeaseman toiminnasta ihmiseltä, joka on työskennellyt siellä.

Hiukkaskiihdytin sijaitsi maan alla noin sadan metrin syvyydessä, joten alas piti mennä hissillä. Työntekijät pääsivät eteenpäin vain tarkkojen tarkastusten läpi. Ensimmäisestä ovesta pääsi henkilökortilla, mutta tämän jälkeen piti vielä läpäistä portti, joka mittasi työntekijän painon ja skannasi silmän iiriksen. Meille oppilaille se oli outoa ja ihmeellistä – olimme luulleet silmäskannereita olevan vain elokuvissa.

Ennen hissiin menoa meidän piti laittaa kypärät päähän, jotta kenellekään ei sattuisi mitään, vaikka löisikin päänsä johonkin. Hissi oli kohtalaisen iso, ja matkan aikana oppaamme antoi ohjeita, mitä pitäisi tehdä, jos sattuisi jotakin. Se ei oikein tuonut turvallisuuden tunnetta, kun samaan aikaan oli suljetussa kopissa, joka oli matkalla maan alle. Jonkun koeaseman hissi menee kuulemma jopa maanalaisen järven läpi.

Hissin päästyä alas menimme katsomaan hissikuilua. Se näytti pitkältä eikä ylös asti edes nähnyt. Hissiltä kävelimme katsomaan hiukkaskiihdytintä, mikä olikin reissun odotetuin asia. Vuosihuollon takia hiukkasilmaisimet olivat aika hyvin esillä, mutta kiihdyttimen sisään ei kuitenkaan kunnolla nähnyt. Pian aloitetaan taas hiukkasten kiihdyttäminen, joten olimme kevään viimeisiä ryhmiä, jotka näkivät koeaseman.

Hiukkaskiihdytin oli hieno ja aikaa olisi mennyt enemmänkin sitä katsellessa. Oikeastaan koko CMS-koeasemalla vierailu oli hieno kokemus.

Myoni-ilmaisin

Protoniryppäiden törmäyksissä syntyvät myonit kulkeutuvat ilmaisimen uloimpiin kerroksiin saakka. (Kuva: Kristjan Mihhels)

Mitä tiedeleiristä jäi käteen? Opiskelijat kertovat:

Opin CERNissä paljon hiukkaskiihdyttimestä, hiukkasten törmäyksistä ja siitä, miksi hiukkasfysiikan tutkimusta ylipäätänsä tehdään. Muistan tarkalleen, miten fyysikko Markus Nordberg kertoi meille leirimme ensimmäisellä luennolla, että hiukkaskiihdyttimellä yritämme selvittää, mistä maailmankaikkeus alkoi. Jokaisessa törmäyksessä syntyy uusia hiukkasia, joista viimeisin merkittävä löytö oli Higgsin bosoni.

Matka oli aivan upea ja motivoiva todella monella eri tavalla. Se lisäsi kiinnostusta fysiikkaan ja inspiroi minua pyrkimään vain parhaimpaan. Samalla se selvitti, että fysiikassa jopa taivas ei ole rajana, vaan kaikki voi olla mahdollista (kunhan on tarpeeksi hyvin testattu teoria). Suosittelen CERNissä käymistä jokaiselle, joka on kiinnostunut fysiikasta ja joka saa siihen mahdollisuuden. Ette tule katumaan sitä.

Suomeen palasimme perjantaina iltalennolla, joka oli Helsinki-Vantaalla yhdentoista aikaan. Väsyneinä, iloisina ja päät uutta tietoa täynnä suuntasimme koteihimme nukkumaan.

Tämä matka pysyy muistoissani koko loppuelämäni, ja saan siitä varmasti hyötyä tulevaisuudessa arki- ja työelämässä.

WP_003894

Rakenteilla oma sumukammio.

Teksti: Frans Nyberg, Anni Santapakka, Sampo Tuisku, Sonata Uaesa, Tiina Hyvärinen

Uusia ystäviä Espanjasta

Huhtikuussa vieraaksemme saapui kahdeksan opiskelijaa Valladolista, Espanjasta opettajansa kanssa. Viikon aikana he tutustuivat monipuolisesti suomalaiseen koulunkäyntiin ja elämänmenoon suomalaisten opiskelijoiden ja isäntäperheiden opastuksella.IMG_3983

Vieraat ehtivät nähdä ja kokea viikon aikana paljon. Kävimme yhdessä Heurekassa, Ateneumissa, Suomenlinnassa sekä Nuuksiossa porotilalla.

IMG_4022

Vieraat opettivat meille asioita Espanjasta, esimerkiksi herkullisten tapasten valmistamista. Syksyllä tutustumista puolin ja toisin jatketaan, kun kahdeksan melulaista matkustaa vastavierailulle Espanjaan.

IMG_4002

Teksti: Taija Rinne ja Riitta Kilpeläinen

Kuvat: Taija Rinne

Melua Pietarissa

Helsingin medialukion venäjän kielen opiskelijat tekivät kieli-, kulttuuri- ja yhteistyömatkan Pietariin 15.12-19.12.2015.

Helsingin medialukion kuusi opiskelijaa ja lehtorit Minna Reenilä (vastuuopettaja) ja Leena Lind suuntasivat joulukuisena tiistaiaamuna mukavalla Allegro-junalla kohti Pietaria. Matkalla teimme kielellisiä aktiviteettejä ja odotimme innolla Pietariin pääsemistä. Perillä majoituimme keskeisellä paikalla sijaitsevaan Nevsky Hotels Grandiin ja kiirehdimme reippaasti tutustumaan lähettyvillä sijaitsevaan Verikirkkoon, joka on kirjava kuin karamelli. Seuraavaksi olikin vuorossa kävelyretki marsalkka  Mannerheimin jalanjäljillä. Ilta alkoi olla jo ovella ja menimme ansaitusti ruokailemaan  paikalliseen ravintolaan, minkä jälkeen kaikille alkoi jo uni maistua.

IMG_6948

Hyvien yöunien jälkeen nautimme monipuolisen aamiaisen hotellissamme, ja sen jälkeen olikin vuorossa yksi matkamme kohokohdista, pitkäaikainen yhteeistyökumppanimme  Pietarin koulu nro 213. Perillä  meitä oli vastassa tuttavamme englannin kielen lehtori Svetlana Petrovna Rudenko, joka esitteli meille koulua. Pienenä ihmetyksen aiheena oli opettajainhuone, jonne mahtuu vain sohva, pöytä ja pari tuolia – vaikka koulussa on noin sata opettajaa!

Biologian tunnilla tutkimme mikroskoopilla sipulia, ja sitten olikin jo vuorossa lounas koulun ruokalassa. Rehtorit ovat Venäjälläkin kiireisiä, mutta saimme kuitenkin tilaisuuden keskustella hetken koulunjohtaja Dmitrij Vladimirovits Tsinenovin kanssa. Yllätykseksemme myös opiskelijat osallistuivat opettajien kesken suunniteltuun keskusteluun ei-muodollisesta oppimisesta – teemalla Ulos luokkahuoneesta! Venäjällä se tarkoittaa opettajien omalla ajallaan vetämiä kerhoja ja muuta toimintaa. Aihe oli haastava sekä kielellisesti että sisällöllisesti opiskelijoillemme, joten he saivat kertoa omista harrastuksistaan.

20151216_121026Tarkoituksena oli seuraavaksi katsella bussin ikkunasta käsin ympärillä olevia asuinalueita, mutta rankalla vesisateella bussin ikkunat huurtuivat niin, ettei näkymää juuri ollut. Jalkauduimme matkan päätteeksi tyypillisellä pietarilaisella esikaupunkialueella sijaitsevaan perivenäläiseen pieneen ostoskeskukseen, jonka tarjonta poikkeaa suuresti omien ostoskeskuksiemme valikoimista. Sieltä matkalla keskustaan piipahdimme  muutamilla 1800-luvun tyyliin sisustetuilla metroasemilla.

Torstaina olimme oppaan johdolla kaupunkikiertoajelulla, johon sisältyi tutustuminen Iisakin kirkkoon ja Ermitaasimuseoon, jotka eivät upeudessaan juuri esittelyjä kaipaa. Sitä kullan, loiston ja taiteen määrää… Onneksi meitä odotti mittavien opastuskierrosten jälkeen hyvin ansaittu illallinen jo perinteeksi muodostuneessa georgialaisessa ravintolassa, josta nälkäisenä ei poistu kukaan!

Venäjä pienoiskoossa Grand Maket -näyttely perjantaina antoi hyvän yleiskuvan koko maasta ja sen valtavasta koosta sekä monimuotoisuudesta. Nuorille miehille ruokailut saavat olla melkoisen tiuhassa, joten lounastimme paikallisessa kahvilassa ja suuntasimme kohti keskustaa kirjakauppa Dom Knigiin (Kirjan talo), joika sijaitsee upeassa Singerin talossa. Historian havinaa on myös 1800-luvulta peräisin olevassa Gostinnij dvor -tavaratalossa, josta kyllä löytyy myös erinäistä ostettavaa. Jaksoimme vielä pistäytyä Pushkinskaja-taidekeskuksessa, jota tavallaan voi verrata useista Euroopan kaupungeista löytyviin rauniokaupunginosiin. Ehkä nuorille liiankin avantgardistista, joten ostosaika painoi vaakakupeissa enemmän.

Lähtöpäivän aamuna tutustuimme vielä Kazanin tuomiokirkkoon, joka ei ole museo vaan varsinaisessa tehtävässään toimiva kirkko. Vierailumme oli jumalanpalveluksen aikaan, joten ihmismäärä oli valtaisa. Oli mielenkiintoista seurata ortodoksista jumalanpalvelusta ja papille ripittäytymistä, joka on mahdollista myös lasten tehdä.

Pienten viimehetken hankintojen ja lounaan jälkeen matkustimme taksilla Finljandskij-asemalle, jolta mukavista penkeistään tunnettu Allegro-juna lähti viemään meitä kohti joulua odottavaa Helsinkiä. Olimme jälleen monta kokemusta rikkaampia ja muisteltavaa on riittänyt pitkäksi aikaa!

Teksti: Oona Honkamaa ja Minna Reenilä

Kuvat: Minna Reenilä