500 oppikirjaa lahjana medialukiolle

Helsingin medialukio on yli 800 opiskelijallaan Helsingin opiskelijamäärältään suurin lukio. Näin valtavassa lukiossa opiskelijoiden varallisuuden erot ovat valtavia. Siksi S-Verkkopalvelut Oy:n 500 oppikirjan lahjoitus medialukiolle on todella merkittävä. Kyseessä on myös ensimmäinen medialukion saama vastaava lahjoitus.

Perjantaina 11.12. medialukio sai mieluisan joululahjan, kun Sokoksen ja Prisman verkkokaupoista vastaava S-Verkkopalvelut päätti lahjoittaa noin 500 oppikirjaa lukion käyttöön. Lahjoittavaa tahoa koulullamme olivat edustamassa Heidi Karinkanta, S-Verkkokaupan tuoteryhmän päällikkö, Susanna Järvinen, S-Ryhmän asiakaspalveluvastaava, ja Laura Juntunen, tuotantopäällikkö. He keskustelivat rehtorimme Pekka Luoman ja kirjastonhoitaja ja äidinkielenopettaja Sari Kuohukosken kanssa kirjojen kohtalosta ja siitä, mikä lahjoitukseen johti.

S-Verkkopalveluiden edustaja Laura Juntunen ja rehtori Pekka Luoma ovat iloisia siitä, että kirjat pääsevät melulaisten käyttöön.

Taustalla soi vanhojentanssiharjoitukset. “Tuolla ei kyllä taideta oppikirjoja ainakaan kaivata”, naurahtaa Järvinen, ja Pekka Luoma ottaa muutaman valssiaskeleen pantomiimikirja käsissään.

Parisen vuotta sitten Sokoksella oli huomattu vuoden lopulla ylijäämäkirjojen suuri määrä ja päätettiin, että nämä kirjat olisivat mainio lahjoitus erilaisille kohteille. Laura Juntusen mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) oli ensimmäinen lahjoituksen kohde. Tämän jälkeen seuraava kohde oli Nuorisoasiainkeskuksen turvakoti ja tänä vuonna medialukio.

Koulumme suuri opiskelijamäärä on myös aiheuttanut sen, että joillakin opiskelijoista ei ole mahdollisuutta ekonomisen tilanteensa tähden ostaa kaikkia lukiokirjoja, jotka Pekka Luoman mukaan tulisivat maksamaan  lukiovuosien aikana yhteensä yli 1500 €. Siksi on tärkeää, että opiskelijoille, joilla moiseen ei ole varaa, voi koulu tarjota materiaalin lainaan. Uuden opetussuunnitelman myötä kirjat tietysti vanhenevat, mutta nämä ovat voimassa vielä useampia vuosia, joten lahjoitus on todella arvokas.

”Hyvää tulevaa joulua, tsemppiä opintoihin ja toivottavasti kirjat pääsevät kunnon käyttöön”, toivottavat S-Ryhmän edustajat, ennen kuin Kuohukosken luokka tulee purkamaan kirjalahjoituksen laatikoista ja viemään kirjat eri aineiden luokkiin, joista  kirjoja voi tarvittaessa lainata.

Teksti ja kuvat: Vilma Lonka

Advertisement

Suorapuheista seksuaalivalistusta Juuso Kekkosen kanssa

Koomikko Juuso Kekkonen vieraili Helsingin Medialukiossa 3.10.2015 Outo homo tulee kouluun –esityksensä merkeissä. Esityksen jälkeen hän ehti vielä jakaa hieman mietteittään.

Monelle meistä tuntuisi varmaan hankalalta mennä puhumaan omasta seksuaalisuudestaan monien kymmenien tuntemattomien lukiolaisten eteen. Tästä huolimatta Juuso Kekkonen tekee sitä työkseen. Mikä sai Kekkosen rikkomaan seksuaalisuuteen liittyvän hiljaisuuden ja avaamaan suunsa?

Kaikki alkoi Kekkosen mukaan jokunen vuosi sitten hänen työskennellessään vielä Tiedekeskus Heurekassa. Hän ei ollut vähään aikaan kirjoittanut mitään, ja työ Heurekassa ei ollut enää niin mielekästä. Oma, henkilökohtainen elämä oli sen sijaan ruvennut käymään yhä mielenkiintoisemmaksi. Syntyi aikuisille suunnattu Outo Homo -esitys.

“Esiintyessäni aikuisille sain kuulla paljon ’oisinpa nähnyt tän 15-vuotiaana’ -kommentteja. Siitä lähti idea kouluesitykseen. Outo Homo ei todellakaan olisi sopinut kouluihin sen aikuisille suunnatun sisällön ja pituuden takia, joten loin opetussuunnitelmaan perustuvan, lyhyemmän version”, Kekkonen toteaa.

Kouluissa esiintyminen eroaa hänen mukaansa pääasiassa asennoitumisen kannalta. “Suhtaudun Outo homo tulee kouluun -esitykseen puhtaasti pedagogisesti. Koulussa yleisö myös tulee paikalle vähän niin kuin ’pakosta’, mikä vaikuttaa tietenkin esitykseen jonkin verran.”

Kouluissa esiintyminen on Kekkoselle itselleen hyvin tärkeää. Hän kun pystyy puhumaan oppilaille usein paljon vapaammin ja suorapuheisemmin kuin opettajat, jotka osallistuvat aktiivisesti oppilaiden elämään.

“Jos terveystiedon opettaja lipsauttaa jotain tunnilla, siitä saatetaan puhua vielä vuosia. Mä oon ihmisten elämässä vain hetken ajan, joten mun sanomisilla ei oo samanlaista vaikutusta.”

Herkistä aiheista huolimatta Kekkonen ei jännitä sen pahemmin esiintyessään.

“Tällänen työ olisi tosi hankalaa jos jännittäisi koko ajan. Osa mun tyyliä on, että tuon omaa persoona mukaan esiintymiseen. Se hankaloituisi myös suuresti.”

Suurimmat jännitykset olivat Kekkosen mukaan ensimmäisessä esityksessä, mutta positiivisen palautteen kautta sekin helpotti. Positiivista palautetta mies kertoo vieläkin saavansa.

“Aluksi odotin hirveästi negatiivista palautetta. Kuitenkin, palaute on pysynyt positiivisena vieläkin. On myös jännä, miten henkilökohtaisia asioita ihmiset mulle aina välillä jakavat. Olen esimerkiksi ollut ensimmäinen ihminen, jolle nuoret tulevat ulos kaapista.”

Kouluesiintymiset ovat Kekkosen mukaan hänen tapansa vaikuttaa. Hän vie omalla, humoristisella ja rennolla tavallaan Suomen nuoria suvaitsevaisempaan ja ymmärtäväisempään suuntaan.

Teksti: Vanessa Quednau

Kuvat: Jalmari Eskelinen (www.juusokekkonen.fi)

 

Exchange students in Melu 2015–2016

Roberto Echevarria Castillo

Age: 18 From: Venezuela Language: Spanish Lives: in Vantaa

An 18-year-old Venezuelan, Roberto Echevarria Castillo, is a just-graduated high school student. Fascinated by the Scandinavian culture – and after some investigating – Roberto thought that Finland could be a reckoned option for an exchange student year. Finland, in fact, was an option number two: preferably Roberto, a fan of Norwegian viking stories, would have gone to Norway but ultimately the decision was Finland. “Venezuela is a very unsafe country and Finland is one of the safest”, says Roberto, and continues: “And the thing I really hope is that my parents could be okay at home back in Venezuela and they can be sure that in Finland nothing bad will happen to me.”

Before making the decision to come to Finland Roberto knew pretty few things about Finland. Most of all he was curious about the season changing, and the difference between a warm country, Venezuela – located between the Caribbean sea and the Amazon river – and a cold north-European country, Finland. Besides Roberto had an image of Finland being good at information technology and “all that computer stuff”, as he puts it.

Roberto says that differences between Venezuela’s and Finland’s school systems are huge. The most significant of them all is optionality in one’s studies in Finland. In Venezuela students don’t have the possibility to pick pleasing courses by themselves and therefore all students study the same subjects.

Pong Ongkabin

Age: 18 From: Thailand Language: Thai Lives: in Suutarila, Helsinki

Pong Ongkabin, also 18 years old, is a senior year high school student from Thailand. Always dreamed of travelling, to Europe in particular, Pong chose Finland to be the country for his exchange year, due to hearing about “the very good education system” we have.

The idea of Finland that Pong had before actually coming here was pretty similar to Roberto’s: “There’s loads of snow”, he says and adds: “Spring. All the reds, yellows and oranges in the nature when everything starts to bloom again.”

So, how has it been like, the first few weeks in a Finnish upper secondary school? “I’ve liked it here”, says Roberto, but continues: “I’ve been talking English with some people at school, but people here are so shy compared to Venezuelans, and after a bit of discussion they suddenly turn over and start speaking Finnish with their friends.” Pong finds it the same, and adds: “People here talk so fast that even though I’ve learned some Finnish, I can’t really keep up with their talk.”

However, the both has liked the courses as well. Roberto likes sports the most and looks forward to new subjects of the following periods at school. Pong is really into mathematics and physics, and is planning to study civil engineering in the future.

Any cultural differences? “A lot”, says Roberto – who here lives in Vantaa with host parents and one host brother, with whom he gets along well – and continues: “The house is always so quiet, because the host parents of mine are at work most of the time. In Venezuela there was always someone at home doing things and talking all the time.” Back in Venezuela, Roberto’s mother was at home all the days, and his father was working away from home.

Pong says that the most remarkable difference between Thailand and Finland, what comes to normal weekdays, is that in Thailand there was always housework to do. “In here I don’t need to do anything, just hang out and do what I want in my spare time.”

While Pong aims to be a civil engineer, Roberto tells how good it would be if he got a possibility to stay in Finland and study in a university for free here. There’s just one trouble ahead: language. “You need to speak Finnish to do that”, sighs Roberto.

Besides, Roberto’s plan for the future is, well, surprising: “I really want to have my family away from Venezuela and bring them to Finland. They’ll have a lot better life in here.”

 

Teksti: Riia Ryymin