Tarkoituksenamme oli haastatella rehtori Pekka Luomaa kuluneesta vuodesta ja koulumme tulevaisuudesta. “En minä ole myöhässä”, totesi rehtori hymähtäen, avasi oven ja toivotti meidät tervetulleeksi. Muutaman kurkkupastillin ja äänenavauksen jälkeen haastattelu saattoi alkaa.
Mitä erilaista on lukuvuodessa 2014–2015 verrattuna edelliseen?
Selkein ero tänä lukuvuotena on se, että meillä on 100 kurssia vähemmän viime lukuvuoteen verrattuna.Tämä heijastuu maailmantaloudesta, erityisesti Euroopan taloudesta, Suomen taloudesta ja meitä lähimpänä olevasta Helsingin kaupungin taloudesta.
Isot hankkeet ovat jatkoa edelliselle vuodelle; olemme siirtymässä pikkuhiljaa sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin. Elämme niin sanottua “digitaalista vallankumousta”, sillä oppimisen menetelmät ja välineet ovat muuttumassa. Olemme siirtymässä entistä enemmän sähköiseen materiaaliin. 14-ikäryhmän opiskelijoille annettiin ohjeet, että pitäisi olla oma kannettava tietokone mukana oppitunneilla. Otamme siis entistä enemmän käyttöön sähköisiä alustoja.
Opettajia on koulutettu paljon ja olemme kouluttaneet itse itseämme. Olemme pyrkineet elämään tässä ajassa ja tiedostamaan sen, että maailma muuttuu. Enää oppitunti ei ole sellainen, että yksi opettaja paasaa 75 minuuttia ja opiskelijat istuvat hiljaa ja ottavat informaatiota vastaan. Opiskelijat ovat ottaneet oman tuottamisen näkökulman huomioon ja ovat itse aktiivisesti mukana oppimisprosessissa.
Kaksi viimeistä vuotta ovat keskenään samankaltaisia, sillä olemme keskellä suuria muutosprosesseja. Vuonna 2016 otetaan asteittain käyttöön uudet opetussuunnitelmat, rakennetaan ajattelua, että opiskelija voi oppia myös koulun seinien ulkopuolella. Sähköiset oppimateriaalit ja uudistuva pedagogiikka laajentavat oppimista yhteisöllisen tiedonrakentamisen suuntaan. Yhteistyön tekemisen viisaus tiivistyy, kun useampi tekee tai pohtii yhdessä käsiteltävää ilmiötä tai asiaa eri näkökulmista tavoitteena laajempi jaettu ymmärrys tutkittavasta asiasta.
Mitkä ovat koulumme heikkoudet ja vahvuudet? Miksi?
Erilaisten mittareiden mukaan meillä opiskelijoidemme ja opettajiemme yhteistyö sujuu hyvin. Koulumme ilmapiiri on positiivinen, ja opiskelijat ovat kannustavia. Opettajat ovat osaavia, ammattitaitoisia ja ymmärtäviä. Jokainen saa olla sellainen yksilö kuin haluaa. Meillä on myös iso lukio, mikä näin säästökausina antaa opiskelijoillemme enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja.
Heikkous on ehkä se, että lukioita mitataan keskiarvon mukaan. Lukioomme saapuu ihmisiä niin kymmenen kuin seitsemänkin keskiarvolla, joten helposti leimaudumme lukioksi, jonne “mennään, kun ei muualle päästä”. Toisaalta medialinjalle hakeneiden määrä kasvoi tänä vuonna, kuten myös lukioon hakeneiden määrä. Meille haki ylivoimaisesti eniten opiskelijoita verrattuna muihin Helsingin lukioihin.
Onko sähköistyminen positiivinen muutos vai onko siinä heikkouksia?
Kaikissa asioissa on varmaan hyviä ja huonoja puolia. Opettajat tuntevat jonkinasteista epävarmuutta siitä, minne ollaan menossa. Ollaan menossa jonnekin, joka on todennäköisesti aika erilaista kuin se, mihin opettajat ovat saaneet koulutusta. Hyvä puoli on, että opettajakunta on ymmärtänyt, että jokainen meistä tarvitsee uudenlaista koulutusta ja vanhan osaamisen päivittämistä.
Mikä on palkitsevinta työssäsi? Mikä taas haastavinta?
“Rehtori vastaa kaikesta” -logiikalla haastavinta on tietynlainen kokonaisnäkemys siitä, mikä tämä koulu on ja minne me olemme menossa sekä koulun kehityksen ohjaaminen oikeaan suuntaan. Se on suomeksi sanottuna varmaan sitä johtamista. Palkitsevinta on koulussa oleva hyvä fiilis ja merkit siitä, että on onnistuttu monessa asiassa. Onnistutaan arjessa, opiskelijat menestyvät ja heistä tulee uusia ylioppilaita. Palkitsevaa on myös esimerkiksi erilaisten taitojen yhdistäminen, kuten tänä vuonna onnistuimme tekemään muun muassa musikaaliprojektissa.
Millainen oli oma lukiokokemuksesi?
Sopeuduin lukioon enkä ollut rähisijä. Suoritin lukion ihan kelvollisin arvosanoin. Opetus oli opettajajohtoista, ja ryhmäkoko oli jopa 45 opiskelijaa. Ennen koulua olisi voinut verrata “koirakouluun”, sillä opettajan rooli oli autoritäärinen. Hain itse opetusalalle ehkä juuri siksi, että halusin nähdä, voisiko koulu olla muutakin kuin se, mitä on itse kokenut.
Miten rehtoriksi tullaan?
Usein rehtori on opettajataustainen ja hänellä on hallinnollista kokemusta. Rehtorin on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pidettävä jollain tasolla langat käsissään. Kukaan ei voi kaksivuotiaana päättää, että minusta tulee rehtori. Rehtorin virkaan haetaan. Helsingissä opetuslautakunta tekee rehtorivalinnat opetusviraston esityksestä.
Mitä uutta olet oppinut tänä lukuvuotena? Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat koulutapahtumat?
Olen oppinut hyödyntämään sähköistä tekniikkaa muun muassa videoneuvotteluiden kautta. Muutos ei ole paha juttu. Mieleenpainuvimmat koulutapahtumat ovat olleet koulun musikaali ja vaalipaneeli.
Millaiset ovat rehtorin kesäsuunnitelmat?
Rehtorina olen töissä kesäkuun loppuun asti, otan uudet opiskelijat vastaan ja suunnittelen uutta lukuvuotta. Kesälomani on siis heinäkuu. Repikää siitä. Vietän lomani Hämeessä isolla maatilalla, jossa voin unohtaa kouluelämän haasteet. Maaseutu on sellainen ympäristö, missä ehkä eivät sähköiset ylioppilaskirjoitukset ole ihan heti ensimmäisenä mielessä.
Miten kuvailisit itseäsi kolmella verbillä?
Adjektiiveista olisi ollut paljon helpompi keksiä. Koen, että osa minua on halu ymmärtää kokonaisuuksia. Tärkeää on myös kunnioittaa ja kannustaa toisia.
Mitä haluaisit sanoa koulumme opiskelijoille?
Haluan kiittää lukuvuodesta. Toivon, että opiskelijat rohkaistuvat ja uskovat itseensä sekä ottavat vastuuta silloin, kun vastuuta tarjotaan. Tukemalla toisia lisätään hyvää fiilistä. Olisi myöskin toivottavaa, että opiskelijat pystyisivät suorittamaan hyväksytysti ne kurssit, joita on tarjolla. Silloin ei tarvitsisi tehdä ylimääräisiä kursseja niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty suoriutumaan kursseista. Olisi luontainen säästö, jos tästä päästäisiin eroon ja pärjättäisiin peruskurssimäärällä. Tiivistettynä voisi siis sanoa kiitokset siitä, mitä olemme jo saavuttaneet. Tämä on kuitenkin yhteinen laiva, jolla seilaamme yhdessä kohti uusia haasteita. Hyvien asioiden eteen tehdään yhdessä töitä.
Teksti: Tanja Huttunen ja Aino Niiranen
Kuvat: Leevi Toija
