Month: Toukokuu 2015

Kuva tulee ensin – rockvalokuvaaja Bob Gruen valloitti Helsingin medialukiossa

Kuva: Irena Liivamägi

Kuva: Irena Liivamägi

Kesäloman kynnyksellä koulussamme vieraili legendaarinen rock-valokuvaaja Bob Gruen. Gruen on tunnettu aikamme rock-ikonien valokuvaajana ja mm. John Lennonin ja Yoko Onon henkilökohtaisena ystävänä. Häneltä on ilmestynyt useita kirjoja ja hänen kuviaan on nähty lukemattomissa aikakauslehdissä. Gruenin Helsingin-vierailu liittyy hänen retrospektiiviseen valokuvanäyttelyynsä  “Rockers”, joka on esillä Kaapelitehtaan Pannuhallissa 29.5.-17.6.2015.

Mediastudiossa näytettiin opiskelijoille Bob Gruenista tehty dokumenttielokuva “Rock ’N’ Roll Exposed: The Photography of Bob Gruen”, jonka jälkeen heillä oli mahdollisuus keskustella Gruenin kanssa. Gruen valloittikin yleisön rennolla ja iloisella olemuksellaan. Saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita tähtien elämästä ja luonteenpiirteistä.

Valokuvaajana Gruen on itseoppinut. Hän sai tuntuman pimiön maailmaan valokuvausta harrastavalta juristiäidiltään. Ensimmäisen kameransa Bob sai kahdeksanvuotiaana. Hän oppi tilannekuvausta tallentamalla perheensä  elämää. Rock-musiikin ja -muusikkojen pariin hän päätyi nuorena, kun ei oikein tiennyt, mitä seuraavaksi tekisi. Hän kuvasi paljon ja pyrki saamaan kuviaan esille mm. lähettämällä niitä valokuvaamilleen ihmisille  ja kuljettamalla valmiita vedoksia mukanaan.

Mitkä ovat sitten valokuvaajan tärkeimmät ominaisuudet? Bob Gruenin mukaan kuvaajan pitää olla henkisesti läsnä kuvaustilanteessa ja malttaa odottaa sopivaa kuvaushetkeä. Tämä asenne näkyy hänen kuvissaan, joissa näkyy kyky ikuistaa tietty hetki ja tunnelma todenmukaisesti ja koskettavasti. Gruen kehottaa valokuvaajaa myös valikoimaan otoksiaan ja esittelemään muille vain onnistuneimmat valokuvat. Hän mainitsee omiksi vaikuttajikseen mm. valokuvataiteen pioneerit Man Rayn, Henri Cartier-Bressonin ja Weegeen.

Bob Gruenin vierailu oli järjestetty yhteistyössä Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa.

Teksti: Minna Eskola ja  Timo Kuohukoski

#meluasaksassa

Innostunut ryhmä juuri ennen koneeseen astumista

Innostunut ryhmä juuri ennen koneeseen astumista

12 medialukion opiskelijaa vietti viikon Saksan Bonnissa toukokuun alussa kansainvälisen Erasmus+ -projektin parissa. Seuranamme Saksassa oli 12 romanialaista opiskelijaa, 12 italialaista opiskelijaa sekä meidän kaikkien paikalliset isännät. Matka oli antoisa ja saimme kaikki uusia kansainvälisiä ystäviä.

Lähdimme Helsinki-Vantaan lentokentältä maanantaina 4.5. kohti Saksaa. Kone oli tunnin myöhässä ja vaihtokentällä Amsterdamissa vaihtoaika jäi erittäin lyhyeksi. Kaikkia jännitti, ehtisivätkö laukkumme jatkolennolle. Toisella lennolla katselimme kaunista Keski-Eurooppaa ja innostus nousi silmissä. Köln-Bonnin lentokentälle laskeuduttuamme katselimme koneen ikkunasta, kuinka laukkujamme lastattiin ulos koneesta. Riemu oli valtava.

Bonn oli kaunis kaupunki ja me kaikki ihastuimme siihen välittömästi. Säät suosivat alusta alkaen. Jännittävää kuitenkin oli se, että koko aamupäivän saattoi olla aurinkoista ja yhtäkkiä alkoi sataa ja aurinko saattoi paistaa edelleen. Pilvistyä alkoi ehkä viisi minuuttia ennen kuuroa. Satoi viisi, enintään kymmenen minuuttia, ja sitten se olikin jo ohi. Hetkeä myöhemmin alkoi taas paistaa aurinko. Kevät Saksassa oli tietenkin jo pitkällä!

Bonnin kirkko Bonn Minster

Bonnin kirkko Bonn Minster

Kaikki kehuivat ensimmäisestä aamusta lähtien isäntäperheitään adjektiiveilla ihana, loistava, uskomaton. Kaikki otettiin perheissä loistavasti vastaan eikä ongelmia koko viikon aikana tiettävästi ilmennyt.

Tiistaina, kaikkien saavuttua edellisenä päivänä, aloitimme viikon ohjelman koululla. Koulun puhallinorkesteri esitti meille muutaman kappaleen ja rehtori piti meille tervetulopuheen. Sitten aloitimme työskentelyn: esittelimme toisillemme ryhmittäin, mitä olimme saaneet valmiiksi ennakkoon. Sen jälkeen teimme ryhmittäin retkiä eri paikkoihin. Kolme ensimmäistä ryhmää kävi YK:ssa tutustumassa, kuinka suojella muuttolintuja esimerkiksi sähköjohdoilta. Neljäs ja viides ryhmä vieraili liittovaltion maanviljelyn ja ruuantuotannon laitoksella. Kuudes ryhmä tutki koulun läheisessä puistossa mm. puita, todella läheltä. Lisäksi meidän tuli keksiä vielä iltapäivän aikana, miten esitämme lopputyömme perjantaina. Kriteereinä oli, ettei se saa olla perinteinen PowerPoint-esitys.

YK:n torni on Bonnin toiseksi korkein rakennus ja 27. kerroksesta oli hulppeat maisemat

YK:n torni on Bonnin toiseksi korkein rakennus ja 27. kerroksesta oli hulppeat maisemat

Keskiviikkona aamu alkoi tutustuen kaupunkiin kaupunkisuunnistuksen merkeissä. Kiersimme ympäri keskustaa ja otimme kymmenittäin ryhmäselfieitä todistaaksemme käyntimme eri rasteilla. Meidän tuli myös järjestää itse lounaamme ja lähes kaikilla oli eväät mukana. Kuitenkin puoli tuntia ennen ajan loppumista lähes kaikki tungeksivat paikallisen currywurst-ravintolan edessä, joka juuri aukesi. Kyseessä on siis makkaraperunoiden tyyppinen pikaruoka-ateria, jossa on currykastikkeella maustettua (ilmeisesti) bratwurstia sekä ranskalaisia.

Tämän jälkeen kävelimme Reinille ja otimme lautan kohti Königswinteriä. Siellä kiipesimme erään hieman isomman mäen päälle. Kyseisen mäen tahi nyppylän nimi on suomennettuna Lohikäärmevuori ja sen huipulla sijaitsee kolmekymmenvuotisen sodan aikana ruotsalaisten toimesta tuhotun linnan rauniot. Nousu ylös oli rankka ja harvinaisen ärsyttävä, kun välillä vieressä puksutti juna kohti huippua. Alhaalla vielä tuuli, mutta koska ylös johtava polku oli hyvin pitkälti puiden suojaama, meni matka käytännössä tyvenessä. Mäen korkeus on 321 metriä. Ylhäältä näkymät olivat tietenkin suorastaan hulppeat ja kaikki ottivat paljon kuvia. Koska reitti mäen huipulle on erittäin jyrkkä, oli alastulo varsin vaarallinen ja välillä mietimme, kannattaisiko polkua pitkin ennemmin kieriä alas.

Lohikäärmevaara oli todellinen kiivetessämme!

Lohikäärmevaara oli todellinen kiivetessämme!

Torstai-aamupäivä kului paikallisessa museossa, Haus der Geschichtessä, joka kertoo Saksan historiasta toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Meillä oli opastettu kierros ja opastus tapahtui korvaan kiinnitettävän kuulokkeen kautta. Opas puhui siis mikrofoniin, joka lähetti puheen kaikkien kuulokkeisiin. Koska romanialaiset ymmärsivät paremmin saksaa kuin englantia, oli heillä erikseen saksankielinen opastus. Meillä ja italialaisilla se oli sitten tietenkin englanniksi. Saksalaiset isäntämme olivat tunneilla kyseisen aamupäivän ajan. Iltapäivällä kunkin ryhmän tuli valmistella esitelmänsä esityskuntoon aamuksi ja lähteä sai heti, kun ohjelma on valmis.

Bonn oli kaunis iltaisinkin

Bonn oli kaunis iltaisinkin

Perjantaina oli viimeinen päivä, kun meillä oli virallista ohjelmaa. Aamupäivä kului esitelmien parissa. Kaikista esitelmistä näki, että niitä oli mietitty kunnolla ja kaikki jaksoivat panostaa niihin!

Kaikkina muina päivinä meitä oli pyydetty tuomaan omat eväät mukanamme, mutta perjantaina pääsimme kokeilemaan saksalaista kouluruokaa! Etenkin suomalaiset valittelivat ruuan makua ja koostumusta sekä taivastelivat sitä, että kyseinen annos maksaa oppilaille 2,50€! Sinä päivänä ruokana oli makaroonia ja jauheliha- tai tomaattikastiketta. Ei ruuassa sinänsä ollut mitään valittamista ja kyllähän sitä ihan mielellään söi. Kuitenkin kokemuksiin tästä saattoivat vaikuttaa tottumukset suomalaiseen kouluruokakulttuuriin.

Iltapäivällä meille järjestettiin koulun urheilukentällä liikunnallinen iltapäivä. Valittavana oli jalkapalloa, koripalloa sekä rantalentopalloa. Monet pelasivat kaikkia lajeja. Etenkin meissä suomalaisissa ihmetystä herätti rantalentopallokenttä: ei meistä kukaan tainnut olla törmännyt sellaiseen aikaisemmin koulun yhteydessä!

Saksassa kevät oli jo pitkällä ja luonnon vihreys ympäröi meitä kaikkialla

Saksassa kevät oli jo pitkällä ja luonnon vihreys ympäröi meitä kaikkialla

Illalla meille järjestettiin vielä projektin päätösjuhlat. Paikalliset toivat erilaisia ruokia ja muutamat opiskelijat olivat tuoneet paikalle äänentoistolaitteet discon järjestämiseksi. Illan meno sai muistelemaan ala-asteaikaisia discoja. Lopuksi kaikkien maiden opiskelijoita oli pyydetty valmistelemaan jotain ohjelmaa juhliin: me vedimme leikin, jossa testasimme muista maista olleiden suomalaisuutta! Palkinnoksi jaoimme (ja nautimme itse suunnattomasti) turkinpippureita ja salmiakkisuklaata. Saipa salmiakkisuklaakin ainakin muutaman uuden ulkomaalaisen fanin! Italialaiset vetivät yhteislaulua ja macarena-tanssia. Romanialaisilla ilmeisesti olisi ollut jotain ohjelmaa, mutta aika ei riittänyt siihen. Saksalaiset eivät kuulemma olleet ehtineet valmistella mitään.

Kölnin tuomiokirkko oli valtava, mutta myös valtavan kaunis

Kölnin tuomiokirkko oli valtava, mutta myös valtavan kaunis

Lauantai oli vapaapäivä ja monet suuntasivat Kölniin. Niinkin moni, että siellä näki lähes koko ajan tuttuja! Kölnissä tutustumisen arvoinen oli ainakin sen goottilaistyylinen tuomiokirkko.

Tuomiokirkko oli mahtipontinen ja kaunis myös sisältäpäin

Tuomiokirkko oli mahtipontinen ja kaunis myös sisältäpäin

Sunnuntai oli meille lähtöpäivä. Osa porukasta meni opettajien kanssa Bonnista Kölniin junalla ja viettivät siellä aikaa ennen lentokentälle menoa. Osa tuotiin Kölniin ja osa suoraan lentokentälle. Kölnissä ne, jotka eivät olleet edellisenä päivänä käyneet katedraalissa, kävivät ihastelemassa sitä muiden tutustuen vielä Kölniin uudelleen. Kävimme vielä yhdessä syömässä ennen kentälle lähtöä paikallisessa panimoravintolassa.

Pääsimme kiipeämään yhteen katedraalin torniin! Ikkunoista saatoimme katsella tarkemmin kirkon yksityiskohtia sekä valtavaa kaupunkia

Pääsimme kiipeämään yhteen katedraalin torniin! Ikkunoista saatoimme katsella tarkemmin kirkon yksityiskohtia sekä valtavaa kaupunkia

Ensimmäinen lentomme oli jälleen myöhässä ja saimme taas jännittää laukkujemme puolesta. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kello 23:56 laskeuduimme onnistuneesti Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Reissu oli pitkä ja väsyttävä sen ohjelmantäyteisyyden vuoksi, mutta kaikki ovat onnellisia saatuaan olla mukana tällä unohtumattomalla matkalla. Meillä kaikilla oli erittäin hauskaa ja saimme paljon uusia ystäviä ympäri Eurooppaa. Pienen toipumisen jälkeen olemme alkaneet innolla odottaa vuoden päästä tapahtuvaa projektin tapaamista Helsingissä. Sitä ennen kuitenkin 12 opiskelijaa matkaa Italiaan syksyllä!

Teksti: Ada Hämes

The Cold War – Is it back?

Kuva: US Embassy Helsinki

Kuva: US Embassy Helsinki

Opiskelijamme Nuutti Sihvosen Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton kirjoituskilpailun essee palkittiin Yhdysvaltain suurlähetystössä 18.5.2015. Kilpailuun osallistui opiskelijoita yhteensä 72 lukiosta. Lue Nuutin essee tästä.

 

The Cold War – Is it back?

As the Crimean crisis in Ukraine continues to escalate, tensions between the East and the West grow. Military presence is increased globally, and geographically important countries such as Finland are continuously harassed and urged to choose sides. In the wake of this new political divide, the media has become fond of comparing the current situation to the Cold War.

Truly, the current state of global politics does bear a resemblance to that of the post-World War II state of global horror. The invasion of Ukraine is not only an attempt to arouse pro-Russian spirits in Eastern Europe but to display the power of a once-great nation that doesn’t like being forgotten. The United States, in contrast, can’t afford not to display their power and influence over Western countries and, thus, feels obliged to take the role of the protagonist in the West.

The Cold War was fought between two patriotic nations with such pride that they simply had to show off their dominance, no matter what the cost, and they never found a winner – at least from a Russian point of view – leaving especially the East feeling bitter and violated. Over the years, this bitterness has festered but not disappeared. After the Soviet Union collapsed, Russia had to start over to restore its former glory, whereas the United States has managed to hold on to its position even in the heavily globalised 21st century world.

It’s been almost 25 years since the Soviet Union collapsed and a lot has happened, but the spirits of Brezhnev and Truman still live in their people. Some things were never settled and old rivalries still exist. The Crimean crisis has opened a gate through which the rage of rivalry prompts can flee.

There’s no telling what might happen, but one thing’s for sure – it will be shocking and it will prove something – that the Cold War isn’t back. It just never ended at all.

Nuutti Sihvonen

 

Kuva: Terhi Manelius

Kuva: Terhi Manelius

 

Haastattelussa rehtori Pekka Luoma

IMG_8420

Tarkoituksenamme oli haastatella rehtori Pekka Luomaa kuluneesta vuodesta ja koulumme tulevaisuudesta. “En minä ole myöhässä”, totesi rehtori hymähtäen, avasi oven ja toivotti meidät tervetulleeksi. Muutaman kurkkupastillin ja äänenavauksen jälkeen haastattelu saattoi alkaa.

Mitä erilaista on lukuvuodessa 2014–2015 verrattuna edelliseen?

Selkein ero tänä lukuvuotena on se, että meillä on 100 kurssia vähemmän viime lukuvuoteen verrattuna.Tämä heijastuu maailmantaloudesta, erityisesti Euroopan taloudesta, Suomen taloudesta ja meitä lähimpänä olevasta Helsingin kaupungin taloudesta.

Isot hankkeet ovat jatkoa edelliselle vuodelle; olemme siirtymässä pikkuhiljaa sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin. Elämme niin sanottua “digitaalista vallankumousta”, sillä oppimisen menetelmät ja välineet ovat muuttumassa. Olemme siirtymässä entistä enemmän sähköiseen materiaaliin. 14-ikäryhmän opiskelijoille annettiin ohjeet, että pitäisi olla oma kannettava tietokone mukana oppitunneilla. Otamme siis entistä enemmän käyttöön sähköisiä alustoja.

Opettajia on koulutettu paljon ja olemme kouluttaneet itse itseämme. Olemme pyrkineet elämään tässä ajassa ja tiedostamaan sen, että maailma muuttuu. Enää oppitunti ei ole sellainen, että yksi opettaja paasaa 75 minuuttia ja opiskelijat istuvat hiljaa ja ottavat informaatiota vastaan. Opiskelijat ovat ottaneet oman tuottamisen näkökulman huomioon ja ovat  itse aktiivisesti mukana oppimisprosessissa.

Kaksi viimeistä vuotta ovat keskenään samankaltaisia, sillä olemme keskellä suuria muutosprosesseja. Vuonna 2016 otetaan asteittain käyttöön uudet opetussuunnitelmat, rakennetaan ajattelua, että opiskelija voi oppia myös koulun seinien ulkopuolella. Sähköiset oppimateriaalit ja uudistuva pedagogiikka laajentavat oppimista yhteisöllisen tiedonrakentamisen suuntaan. Yhteistyön tekemisen viisaus tiivistyy, kun useampi tekee tai pohtii yhdessä käsiteltävää ilmiötä tai asiaa eri näkökulmista tavoitteena laajempi jaettu ymmärrys tutkittavasta asiasta.

Mitkä ovat koulumme heikkoudet ja vahvuudet? Miksi?

Erilaisten mittareiden mukaan meillä opiskelijoidemme ja opettajiemme yhteistyö sujuu hyvin. Koulumme ilmapiiri on positiivinen, ja opiskelijat ovat kannustavia. Opettajat ovat osaavia, ammattitaitoisia ja ymmärtäviä. Jokainen saa olla sellainen yksilö kuin haluaa. Meillä on myös iso lukio, mikä näin säästökausina antaa opiskelijoillemme enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja.

Heikkous on ehkä se, että lukioita mitataan keskiarvon mukaan. Lukioomme saapuu ihmisiä niin kymmenen kuin seitsemänkin keskiarvolla, joten helposti leimaudumme lukioksi, jonne “mennään, kun ei muualle päästä”. Toisaalta medialinjalle hakeneiden määrä kasvoi tänä vuonna, kuten myös lukioon hakeneiden määrä. Meille haki ylivoimaisesti eniten opiskelijoita verrattuna muihin Helsingin lukioihin.

IMG_8414

Onko sähköistyminen positiivinen muutos vai onko siinä heikkouksia?

Kaikissa asioissa on varmaan hyviä ja huonoja puolia. Opettajat tuntevat jonkinasteista epävarmuutta siitä, minne ollaan menossa. Ollaan menossa jonnekin, joka on todennäköisesti aika erilaista kuin se, mihin opettajat ovat saaneet koulutusta. Hyvä puoli on, että opettajakunta on ymmärtänyt, että jokainen meistä tarvitsee uudenlaista koulutusta ja vanhan osaamisen päivittämistä.

Mikä on palkitsevinta työssäsi? Mikä taas haastavinta?

“Rehtori vastaa kaikesta” -logiikalla haastavinta on tietynlainen kokonaisnäkemys siitä, mikä tämä koulu on ja minne me olemme menossa sekä koulun kehityksen ohjaaminen oikeaan suuntaan. Se on suomeksi sanottuna varmaan sitä johtamista. Palkitsevinta on koulussa oleva hyvä fiilis ja merkit siitä, että on onnistuttu monessa asiassa. Onnistutaan arjessa, opiskelijat menestyvät ja heistä tulee uusia ylioppilaita. Palkitsevaa on myös esimerkiksi erilaisten taitojen yhdistäminen, kuten tänä vuonna onnistuimme tekemään muun muassa musikaaliprojektissa.

Millainen oli oma lukiokokemuksesi?

Sopeuduin lukioon enkä ollut rähisijä. Suoritin lukion ihan kelvollisin arvosanoin. Opetus oli opettajajohtoista, ja ryhmäkoko oli jopa 45 opiskelijaa. Ennen koulua olisi voinut verrata “koirakouluun”, sillä opettajan rooli oli autoritäärinen. Hain itse opetusalalle ehkä juuri siksi, että halusin nähdä, voisiko koulu olla muutakin kuin se, mitä on itse kokenut.

Miten rehtoriksi tullaan?

Usein rehtori on opettajataustainen ja hänellä on hallinnollista kokemusta. Rehtorin on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pidettävä jollain tasolla langat käsissään. Kukaan ei voi kaksivuotiaana päättää, että minusta tulee rehtori. Rehtorin virkaan haetaan. Helsingissä opetuslautakunta tekee rehtorivalinnat opetusviraston esityksestä.

Mitä uutta olet oppinut tänä lukuvuotena? Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimmat koulutapahtumat?

Olen oppinut hyödyntämään sähköistä tekniikkaa muun muassa videoneuvotteluiden kautta. Muutos ei ole paha juttu. Mieleenpainuvimmat koulutapahtumat ovat olleet koulun musikaali ja vaalipaneeli.

Millaiset ovat rehtorin kesäsuunnitelmat?

Rehtorina olen töissä kesäkuun loppuun asti, otan uudet opiskelijat vastaan ja suunnittelen uutta lukuvuotta. Kesälomani on siis heinäkuu. Repikää siitä. Vietän lomani Hämeessä isolla maatilalla, jossa voin unohtaa kouluelämän haasteet. Maaseutu on sellainen ympäristö,  missä ehkä eivät sähköiset ylioppilaskirjoitukset ole ihan heti ensimmäisenä mielessä.

Miten kuvailisit itseäsi kolmella verbillä?

Adjektiiveista olisi ollut paljon helpompi keksiä. Koen, että osa minua on halu ymmärtää kokonaisuuksia. Tärkeää on myös kunnioittaa ja kannustaa toisia.

Mitä haluaisit sanoa koulumme opiskelijoille?

Haluan kiittää lukuvuodesta. Toivon, että opiskelijat rohkaistuvat ja uskovat itseensä sekä ottavat vastuuta silloin, kun vastuuta tarjotaan. Tukemalla toisia lisätään hyvää fiilistä. Olisi myöskin toivottavaa, että opiskelijat pystyisivät suorittamaan hyväksytysti ne kurssit, joita on tarjolla. Silloin ei tarvitsisi tehdä ylimääräisiä kursseja niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty suoriutumaan kursseista. Olisi luontainen säästö, jos tästä päästäisiin eroon ja pärjättäisiin peruskurssimäärällä. Tiivistettynä voisi siis sanoa kiitokset siitä, mitä olemme jo saavuttaneet. Tämä on kuitenkin yhteinen laiva, jolla seilaamme yhdessä kohti uusia haasteita. Hyvien asioiden eteen tehdään yhdessä töitä.

Teksti: Tanja Huttunen ja Aino Niiranen

Kuvat: Leevi Toija

Opiskelijakunnan hallituksen terveiset

kokous4

Kevät on oivaa aikaa katsella taaksepäin vuotta. Opiskelijakunnan hallitus palasi syksyllä arkeen rentouttavan loman jälkeen HSL-hankkeen parissa. Kyseessä on edelleen jatkuva yhteistyö Nuorten Akatemian ja HSL:n kanssa. Vuosi sitten toteutetun liikkumistapakyselyn jälkipuinneissa syksy vierähti nopeasti, ja olikin aika järjestää suuri ja mahtava HSL-taidenäyttely, johon taitavat opiskelijamme saivat osallistua omilla liikenneturvallisuuteen liittyvillä teoksillaan.

Medialukion yhtenäistämiseksi viime vuonna hankitut Melu-mukit olivat menestys ja niitä voi nähdä niin opiskelijoiden kuin siistijöidenkin kädessä!

Ehdimme myös kouluttautua lokakuussa Suomen lukiolaisten liiton Water-opiskelijakunta-festivaaleilla Hämeenlinnassa lähes koko hallituksen kanssa. Watereilta mukaan lähti paljon uusia ideoita, joiden pohjalta muun muassa aloimme kehittää jo edellisenä vuonna järjestettyä puurojuhlaa.

Uusi, innokas opiskelijakunnan hallitus valittiin maaliskuun puolivälissä. Ehdolle asettui 11 hyvää ehdokasta, joista äänestettiin joukko hienoja hallituslaisia. Järjestäytymiskokouksessa äänestettiin erilaisista vastuualueista. Minut, Iida Yliannala, äänestettiin puheenjohtamaan tätä äänekästä joukkoa ja sain tuekseni Joosef Aboktherin, joka hoitaa varapuheenjohtajan virkaa. Taneli Julku vahtii opiskelijakunnan hallituksen rahakirstua, ja Aleksis Seilo toimii sihteerinä. Olivia Jauhiainen vastaa sosiaalisesta mediasta sekä muusta tiedotuksesta. Miiko Metsäaho ja Norah Hamad vastaavat pääasiallisesti kaikista vuoden aikana järjestettävistä tapahtumista. Linnea Kukkonen lähti innolla kehittämään luottamusopiskelijavastaavan virkaa, ja tapasimmekin luottamuskullanmurumme jo kerran! Reetta Isomäki, Teemu Lahjalahti ja Pyry Muuri ovat myös hallituksen jäseniä ja vahtivat, että meidän opiskelijoiden oikeuksia ei poljeta.

Opiskelijakunnan hallitus on mukana koulun arjessa ja juhlassa, takapiruna tai järjestämässä. Hallitus on avoinna kehitys- ja tapahtumaideoille sekä avulle niiden järjestämisessä. Kokouksemme ovat avoimia kaikille koulumme opiskelijoille. Myös te voitte vaikuttaa siihen, mitä kouluyhteisössämme tehdään. Ensi vuodelle on luvassa monia uusia innovaatioita mutta myös perinteitä.

Hallitus on ottanut yhteiseksi agendakseen näkyvyyden. Pyrimme näkymään paremmin koulun arjessa, sosiaalisessa mediassa ja olemaan helpommin lähestyttävissä kuin aiempina vuosina. Nähdään käytävillä!

Iida

puheenjohtaja

Leirikoulussa Krakovassa

Kuva: Teemu Lahjalahti

Kuva: Teemu Lahjalahti

Kuva: Julia Jaakkola

Kuva: Julia Jaakkola

Huhtikuussa 2015 Melussa ensimmäistä kertaa järjestetty Polttouhrit-kurssi sisälsi viiden päivän leirikoulun Puolan Krakovaan. Mukana olivat 16 opiskelijaa sekä historian opettajat Kimmo Päivärinta ja Laura Vuorela. Ennen matkaa käytiin läpi pikakelaus Puolan historiasta, aina keskiajan suurvalta-ajoista maan jakamiseen ja toisen maailmansodan yhdeksi taistelutantereeksi joutumiseen.

Kurssisuoritukseen kuuluivat myös tähän kansanmurha- ja ihmisoikeusteemoihin liittyvät tutkielmat, jotka kootaan myöhemmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Opiskelijat tutkivat muun muassa antisemitismin ja vainojen historiaa, keskitys- ja tuhoamisleirien toimintaa sekä kansanmurhia muualla.

Leirikoulussa majoituttiin aivan Krakovan vanhankaupungin keskustassa sijaitsevassa hotellissa. Jokaisella päivällä oli oma teemansa; ensimmäisenä päivänä tutustuttiin keskiaikaan ja renessanssiin – olihan Krakova yliopistoineen silloin Keski-Euroopan merkittävimpiä paikkoja – , toisen päivän teema oli toinen maailmansota sekä holokausti ja kolmantena ja viimeisenä kokonaisena päivänä kierrettiin kaupungin juutalaiskortteleita ja käytiin Oskar Schindlerin emalitehtaaseen rakennetussa museossa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä tarkoitus oli tutustua Krakovan keskustaan ja sen lähialueisiin kaupunkisuunnistuksen kautta. Apuna toimivat Ipadit, jotka ohjasivat kartalla neljän hengen opiskelijaryhmät paikasta toiseen, ja joissa oli erilaisia tehtäviä kohteita varten. Matkalla kierrettiin muun muassa raatihuoneen tori, kirkkoja, rautatieasema sekä Wavelin linna. Keväisen illan hämärtyessä päivän viimeisenä ohjelmana oli vielä kirkkokonsertti barokkityylisessä St. Peter and Paul’s -katedraalissa.

Kuva: Teemu Lahjalahti

Kuva: Teemu Lahjalahti

Kuva: Teemu Lahjalahti

Kuva: Teemu Lahjalahti

Toisena päivänä sukellettiin syvälle holokaustiteemaan. Aamulla lähdimme Krakovasta bussilla kohti lähellä Tšekin rajaa sijaitsevaa Auschwitz-Birkenauta. Ensin vuorossa oli opastettu kierros Auschwitzin työleirillä ja sen jälkeen siirtyminen tuhoamisleiri Birkenaun puolelle. Koko kierros oli ehdottomasti käymisen arvoinen, vaikkakin pysäyttävä ja opiskelijan jos toisenkin hiljaiseksi vetänyt kokemus. Lisäksi kyseisenä päivänä kohdalle osunut sade- ja ukkoskuuro loi tilanteeseen enemmän kuin sopivan tunnelman.

Kuva: Riia Ryymin

Kuva: Riia Ryymin

Kuva: Riia Ryymin

Kuva: Riia Ryymin

Kolmannen päivän aamuna opiskelijat ja opettajat viettivät kukin tahollaan vapaa-aikaa. Iltapäivällä jatkettiin yhteisen ohjelman parissa kohti juutalaiskortteleita ja ghettoa, joissa tutustuttiin aiemmin yhdessä katsotun Schindlerin lista -elokuvan teemaan ja kuvauspaikkoihin. Kierros päättyi Schindlerin museoon. Museo itsessään ei ollut aivan sellainen kuin odotettiin mutta mukavan oppaan johdattelemana hyvä katsaus Puolan lähihistoriaan. Viimeisenä iltana puolen yön aikaan tehtiin vielä kävelykierros tunnelmallisessa Krakovan keskustassa Kimmon ja Lauran johdolla.

Ensimmäistä kertaa järjestetyksi projektiksi Krakovan reissu oli opiskelijan näkökulmasta erittäin onnistunut ja toimiva paketti.

Teksti: Riia Ryymin

Räppiä, grillausta ja politiikkaa Melun vaalipaneelissa

yleisö1_olkinuorakameramies_olkinuora

 

 

 

 

Helsingin medialukiossa valokeilaan pääsi 16. huhtikuuta koulumme vaalipaneeli vuosimallia 2015. Paneeliin osallistui niin kokeneita poliitikkoja, kuin ensi kertaa eduskuntaan pyrkiviä ehdokkaitakin. Vaalipaneelin kansanedustajaehdokkaita olivat Pilvi Torsti (sd.), Teppo Säkkinen (kesk.), Juhana Vartiainen (kok.), Mikael Elmolhoda (kd.), Sampo Terho (ps.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Silvia Modig (vas.) ja Päivi Storgård (r.). Vaalipaneelin juontajina toimivat opiskelijat Heini Hosio sekä Frans Nyberg.

Vaalipaneelin juontajat Heini Hosio ja Frans Nyberg

Vaalipaneelin juontajat Heini Hosio ja Frans Nyberg

Medialukion vaalipaneeli järjestettiin lukiomme kirjastossa, joka tilana oli hyödynnetty loistavasti. Tila oli muokattu ulkonäöltään sekä teknisiltä ominaisuuksiltaan tilanteeseen täydelliseksi. Vaalipaneelin pieneen yleisöön pääsi mukaan paikan päälle, järjestäjien lisäksi, muutamien kurssien opiskelijoita sekä opettajia. Ohjelma tuli luokkiin YouTuben kautta suorana lähetyksenä, jotta jokainen koulumme opiskelija kykenisi seuraamaan tapahtumaa reaaliajassa. Vaalipaneelin keskusteluun pystyi osallistumaan Twitterin kautta twiitaten suoraan lähetykseen. Koulussamme järjestettiin myös äänestys vakuuttavimman ehdokkaan tittelistä.

Vaalipaneelissa riitti isosti työtä niin opettajille kuin sen järjestämiseen osallistuneille opiskelijoillekin. Opiskelijoiden sekä opettajien töistä meni paljon “yliajalle”, eli töitä tehtiin mittavasti kouluajan ulkopuolella. Paneelin mahdollistivat koulumme opettajista Laura Vuorela, Kimmo Päivärinta, Timo Kuohukoski ja Salla Leijavuori. Projekti järjestettiin kuvaamataidon, median, äidinkielen, historian ja yhteiskuntaopin opettajien, sekä koulumme aktiivisten opiskelijoiden yhteistyöllä. Vaalipaneelin ohjaamisesta vastasivat pääasiassa opiskelijat Joosef Abokther, Teemu Lahjalahti sekä Johanna Paananen. Käytännön järjestelyissä opiskelijoista oli mukana ääniteknikoita, kuvaajia ja muita teknisen laitteiston osaajia. Kansanedustajia kutsuivat paikalle Linnea Kukkonen ja Iida Yliannala.

– Yritimme saada paikalle ehdokkaita, joilla olisi aiheisiin jotain sanottavaa. Myös isot nimet kiinnostivat. Ehdokkaisiin otimme yhteyttä pääasiassa sähköpostitse ja puhelimitse. Jotkut ehdokkaista kiinnostuivat heti, toiset taas jättivät kokonaan vastaamatta, Linnea Kukkonen kertoo.

Vaalipaneelin kulku oli suunniteltu mielenkiintoiseksi ja kohdeyleisö oli otettu hyvin huomioon. Ohjelmassa oli räppiä, grillausta sekä keskustelua ajankohtaisista pinnalla olevista ja nuoriakin koskettavista aiheista. Oli hienoa, että kysymykset olivat tarkasti mietittyjä. Etenkin grillaus-osion kysymyksiä laatiessaan opiskelijat ja opettajat olivat tehneet huolellista taustatyötä.

 Juhana Vartiainen (kok.) irrottelee oman räppinsä tahtiin.


Juhana Vartiainen (kok.) irrottelee oman räppinsä tahtiin.

Vaalipaneeli lähti käyntiin heti esittelyiden jälkeen Pyhimyksen Tuhansien murheellisten lainien maa -kappaleella ja sen musiikkivideolla. Kappaleesta sekä videosta jokainen panelisti sai antaa oman arvosanansa, etsiä lempikohtansa, perustella mielipiteensä ja kommentoida kappaleen sanomaa. Varsinaisessa paneeliosuudessa juontajat hoitivat asiansa erittäin hienosti, vaikka ajankäytön kanssa tuntui tulevan ajoittain pienimuotoisia ongelmia. Keskustelua herättivät erityisesti turvallisuuspoliittinen NATO-kysymys, suhteet itänaapuriimme Venäjään, leikkaukset ja nuorten hyvinvointi sekä valtiomme huolestuttava taloustilanne.

 

 Puolesta vai vastaan -kysymykset jakoivat mielipiteitä.


Puolesta vai vastaan -kysymykset jakoivat mielipiteitä.

Jos paneeliosuuden mielipiteet ja kommentit jättivät tulkinnanvaraa, grillin äärellä haluttiin suoria ja selkeitä vastauksia. Mallikkaina grillimestareina toimivat Juuso Kilpi sekä Santeri Mekhilyaynen.  Nuoret miehet pistivät ehdokkaille luita kurkkuun ja nostattivat jopa tunteita pintaan, vaikka ehdokkaat varsin mallikkaasti hiillostuksesta selvisivätkin.

Teppo Säkkinen (kesk.) ja Pilvi Torsti (sdp) grillimestareiden ankarassa hiillostuksessa.

Teppo Säkkinen (kesk.) ja Pilvi Torsti (sdp) grillimestareiden ankarassa hiillostuksessa.

grillaus_olkinuora

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös lukiomme järjestämä vaalipaneeli. Loppukevennykseksi jokainen panelisti kirjoitti ja esitti itse tekemänsä poliittisen räpin. Myös jännittävän äänestyksen voittaja julkistettiin. Helsingin medialukion äänestyksen voitti, ja yleisön parhaiten vakuutti, vasemmistoliiton Silvia Modig. Toiseksi sijoittui vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto ja kolmanneksi kiri keskustan Teppo Säkkinen.

– Tuntuu kyllä tosi hyvältä! Teillä on täällä mahtavat laitteet ja vaalipaneeli oli hyvin järjestetty ja onnistunut, Modig kommentoi äänestystulosta ja vaalipaneelia.

 Silvia Modig kehui medialukion vaalipaneelia ja oli iloinen äänestyksen tuloksesta.


Silvia Modig kehui medialukion vaalipaneelia ja oli iloinen äänestyksen tuloksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaalipaneeli oli kokonaisuudessaan vaikuttava ja onnistunut. Tästä on hyvä ottaa mallia tulevaisuuttakin ajatellen. Kaunis kiitos kaikille vaalipaneelin toteutukseen osallistuneille opiskelijoille, opettajille sekä panelisteille!

Teksti: Sofia Yli-Hannuksela ja Nelly Olkinuora

Kuvat: Nelly Olkinuora

Leirikoulu Roomaan

Kuva: Taneli Julku

Kuva: Taneli Julku

 

Koulumme järjesti leirikouluretken Italian pääkaupunkiin Roomaan lokakuussa 2014. Leirikoulu käsitteli Rooman värikästä ja unohtumatonta historiaa. Matkalle lähti kaksi historian opettajaa Kimmo Päivärinta ja Laura Vuorela ja 16 opiskelijaa. Leirikoulu kesti kahdeksan päivää, joista yksi päivä ja yö vietettiin Pompeijissa. Roomassa tutustuimme kaupunkiin ja sen historiaan käymällä museoissa, kirkoissa ja muissa historiallisissa kohteissa. Päivät olivat pitkiä mutta todellakin sen arvoisia.

Kuva: Taneli Julku

Kuva: Taneli Julku

Ensimmäisenä päivänä aiheena oli antiikki ja Roomaan tutustuminen. Päivämme alkoi aamuyhdeksältä, ja ensimmäisenä kohteena oli Museo Capitolium. Vierailimme samana päivänä myös Forum Boariumissa, Hercules-temppelissä ja Bocca della Veritalla. Söimme lounaan koko porukan kanssa yhdessä italialaisessa ravintolassa nimeltä Trastevere. Opiskelijoiden tilauslistalla olivat perinteiset italialaiset pizzat ja pastat.

Kuva: Taneli Julku

Kuva: Taneli Julku

Ensimmäisen kattavan päivän jälkeen ennen päivän lopetusta meille informoitiin hotellissa seuraavan päivän ohjelmasta. Aiheena oli antiikin kulttuuri. Tiedossa oli vierailut Forum Romanumissa ja Palatinus-kukkuloilla. Päivän ohjelmaan kuului myös vierailu gladiaattoreista tunnetulla Colosseumilla, Caracallan kylpylässä ja maailman tunnetuimmalla historiallisella hevosajoareenalla Circus Maximuksella. Vierailujen jälkeen suunnistimme itse Circus Maximukselta takaisin hotellille. Lepäsimme hetken hotellilla, ja tämän jälkeen suuntasimme ryhmän kanssa läheiseen ravintolaan syömään.

Kuva: Juuso Kilpi

Kuva: Juuso Kilpi

Kolmantena päivänä lähdimme junalla tutustumaan Napoliin. Napolissa tutustuimme kaupungin infrastruktuuriin, vierailimme Napoleonin arkeologisessa museossa ja hankimme kuvamateriaalia sähköistä kirjaa varten. Napolissa pääsimme myös nauttimaan kaupungin kuuluisasta pizzasta.

Illalla Napoli-vierailun päätyttyä matkamme johti reissun parhaimpaan kohteeseen eli Pompeijiin. Siellä tutustuimme kaupunkiin ja sen historiaan. Vietimme yön hotellissa, jossa meillä oli iso uima-allas ja upeat vuoristonäkymät. Neljäs päivä meni Pompeijin parissa, ja illalla suuntasimme takaisin Roomaan.

Kirkon kehitys katakombeilta vallan huipulle oli viidennen päivän teema. Vierailimme San Clementen-, Santa Marian- ja Pietarin kirkolla. Päivään kuului myös visiitti Mithran alttarilla.

Toiseksi viimeinen päivä vietettiin renessanssin tunnelmissa. Aamu aloitettiin kattavalla aamupalalla ja tapaamiskohteeksi valittiin Capitoliumin kukkula. Sieltä suuntasimme yhdessä Suomen Rooman instituuttiin Villa Lanteen. Tutustuimme instituutin toimintaan suomalaisen Simo Örman opastuksella.

Kuva: Julia Jaakkola

Kuva: Julia Jaakkola

Viimeisenä päivänä jakauduimme neljän ryhmiin, koska luvassa oli kaupunkisuunnistusta. Suunnistuksessa käytössämme olivat koulun Ipadit, jotka ohjasivat ryhmiä eri tehtäväpisteisiin ympäri Rooman kaupunkia. Jokaiseen pisteeseen kuului aiheeseen liittyvä tehtävä. Suunnistuksen teemana oli barokki. Suunnistus päättyi Pietarin kirkolle, josta opiskelijat matkasivat shoppailemaan ja viettämään aikaa yhdessä.

Kuva: Irena Liivamägi

Kuva: Irena Liivamägi

Rooma-reissu oli avartava ja ikimuistoinen kokemus. Tutustuin uusiin ihmisiin ja opin kaupungin historiasta. Jos samanlainen mahdollisuus ilmenee, ota siitä kiinni!

Kuva: Irena Liivamägi

Kuva: Irena Liivamägi

 

Teksti: Sampo Tuisku

Medialukiosta SPR:n teemakoulu

SPR apua avullasiKoulumme on solminut keväällä 2015 teemakouluyhteistyön Suomen Punaisen Ristin Pohjois-Helsingin osaston kanssa. SPR tiedottaa toiminnastaan koulussa olevan ilmoitustaulun ja yhteistyöhankkeiden kautta.

Yhteistyö lähti käyntiin SPR:n vierailukäynnillä koulussa ja vapaaehtoistoiminnan kurssilla. Punaisen Ristin pitkäaikainen kenttätyöntekijä Pepe Salmela kertoi koulun väelle Nepalissa sattuneen maanjäristyksen tilanteesta ja haastoi koulun väkeä tukemaan alueella toimivia avustusjärjestöjä.

SPR lipaskerays MELUKoulun vapaaehtoiset toimivat lipaskerääjinä koululla ja Punaisen Ristin viikolla myös Malmilla. Vapaaehtoistoiminnan kurssilaisia osallistui myös Malmilla maahanmuuttajanuorille suunnattuun SPR:n LäksyHelppiin. Opettajat perustivat SPR:n VeriRyhmän ja käyvät porukalla verenluovutuksessa Veripalvelussa.

Ensi lukuvuodelle on suunnitteilla, että SPR Pohjois-Helsingin osasto tarjoaa Helsingin medialukiolaisille ensiapukoulutusta ja medialukiolaiset toimivat SPR:n Nälkäpäivänä lipaskerääjinä kuten on ollut jo parina aiempanakin syksynä.