Läpi kaaoksen ja yhteistyön on vihdoinkin päästy tähän hetkeen: Helsingin medialukion musikaalin “Huomaa minut!” viimeinen näytös on juuri alkamassa. Katsojat odottavat musikaalin alkua innolla, mikä ei tosiaankaan ole ihme: tätä musikaalia on kovalla työllä suunniteltu kuukausia ja siitä on kuullut paljon keskustelua opiskelijoiden keskuudessa jo monia viikkoja. Monien käytävillä kuultujen positiivisten palautteiden jälkeen odotukset ovatkin hyvin korkealla, mutta jo heti ensimmäisten repliikkien jälkeen tietää, että tuskin tulee pettymään.
Hyvin monipuoliset ja erilaisia tunteita välittävät tanssit ja laulut onnistuvat luomaan mediastudioon tunnelman, joka tempaa katsojan alusta lähtien täysillä mukaan musikaalin maailmaan. Myös erilaiset valoefektit, savukone ja tilan hyödyntäminen muualtakin kuin päänäyttämöltä auttavat luomaan näytelmän tunnelmasta aidon ja entistä mukaansatempaavan.
Mitä kaikkea on kuitenkin koettu ennen tähtihetkeä? Musikaalin parissa puuhannut äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Sari Kuohukoski kertoo projektin olleen ajoittain haastava. “Nuoret eivät kestä kaaosta varsinkaan koeviikon aikana”, hän sanoo. Myös ajankäytön kanssa tuli ongelmia, sillä treenit täytyi sovittaa sopiviksi koulun aikatauluun. Opettajille tuli myös ajoittain huolia opiskelijoiden jaksamisesta, sillä musikaalin lisäksi heidän piti hoitaa myös paljon omia koulutöitä.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta musikaali oli kuitenkin kaikille mahtava ja antoisa kokemus, joka tullaan muistamaan vielä pitkään. “Parasta oli opiskelijoiden kohtaaminen ja heihin kunnolla tutustuminen, mihin ei normaalisti ehdi näin suuressa koulussa”, Sari Kuohukoski kertoo. Musikaalissa näyttelevät Akseli Rouvari (Henkka) ja Camilla Sinisalo (Henkan äiti) toteavat porukan sekä siinä vallitsevan yhteishengen olleen parasta koko musikaalissa. “Kaikki olivat todella taidokkaita siinä mitä tekivät ja täysin sydämellä mukana projektissa”, Akseli kertoo.
Musikaaliprojekti toteutettiin suurimmaksi osaksi oppilasvoimalla. “Opettajat näyttivät suuntaa, mutta oppilaat käyttivät omaa ilmaisua ja näyttelivät miten näyttelivät”, Akseli kertoo. “Joissain kohdissa olisi voinut kuitenkin käyttää enemmän oppilaiden mielipiteitä”, sanoo Camilla.
Mielenkiintoisinta musikaalin teossa oli kuitenkin sen tietynlainen hetkisyys ja se, kuinka siinä uskallettiin yhdessä porukalla hypätä täysillä tuntemattomaan. “Kukaan ei oikeastaan tiennyt kuinka tämä koko projekti tulee päättymään”, Sari toteaa.
Entä sitten katsojien mielipide? Reetta Isomäki kertoo näyttelijöiden olleen erittäin taidokkaita ja laulujen olleen hyviä. Miinuksena hänelle oli kuitenkin se, että juoni oli hänen mielestään hieman sekava.
Esityksen päätyttyä näyttelijät astelevat lavalle viimeisen kerran katsojien aplodien saattelemina. Musikaali on nyt ohi ja kaikki lähtevät mediastudiosta iloisin mielin. Tämä kokemus tullaan muistamaan varmasti vielä pitkään.
Teksti: Amanda Mandell ja Saana Turja
Kuvat: Amanda Mandell
MELUA & ASIAA 