Rehtorin kevättervehdys

Hyvä MELUn verkkolehden lukija!

Näin rehtorin silmin kulunut lukuvuotemme on ollut erittäin moni-ilmeinen; olemme kohdanneet niin suurta surua kuin suuria ilon hetkiä.

Meitä on työllistänyt kampusyhteistyö, Stadin eKampuksen luomiseen liittyvät lukuisat projektit, valmistautuminen ja opettajien kouluttautuminen sähköisten ylioppilaskirjoitusten toteuttamiseen. Lisäksi olemme kehittäneet ilmiöpohjaista opetusta ja suunnitelleet niin kuluvan lukuvuoden kuin tulevan lukuvuoden opetusta suuntaan, jossa eOppiminen ja monimuotoiset opetusmenetelmät ovat luonnollinen osa koulun pitoa. Kaikkien lukiomme opiskelijoiden tulisi saada valmiudet hyödyntää laaja-alaisesti erilaisia mediavälineitä oppimisessa.

Lukionsa elokuussa 2014 aloittava ikäluokka tullaan käytännössä velvoittamaan siihen, että jokaisella lukio-opintonsa aloittavalla olisi henkilökohtainen tietokone tai vähintään älypuhelin normaalina opiskeluvälineenä. Alkavan ikäluokan käyttöön on luvattu myös ePortfolio -työkalu, jonne kukin opiskelija voi kerätä erilaista oppimismateriaalia ja omia tuotoksiaan ja rakentaa näin omaa osaamistaan esittelevää portfolio -salkkua.  Nyt elämme vielä murrosvaihetta, jolloin käytössä on niin perinteistä painettua oppimateriaalia kuin sähköistä eOppimateriaalia. Muutaman vuoden kuluttua saattaa olla niin, että lukiolaisen koululaukussa painaa vain ”läppäri” ja muu materiaali on netissä.

Lukuvuoden ilonaiheita oli, että mainion opettajakuntamme erinomainen jäsen lehtori Kimmo Päivärinta sai kunnian keväällä tulla valituksi Suomen vuoden 2014 historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, valinnan teki HYOL ry.

http://www.kouluhelsinkiuutiset.fi/henkilostotiedote/ajankohtaista/kimmo-paivarinta-on-vuoden-2014-historian-ja-yhteiskuntaopin-opettaja.html

http://www.kouluhelsinkiuutiset.fi/henkilostotiedote/ajankohtaista/yhteiskunnalliset-kysymykset-kiinnostavat-helsingin-medialukion-opiskelijoita.html

Myös tämän kevään uudet ylioppilaat ovat tehneet upeata tulosta. Media julkaisee erilaisia yo-kirjoitustulosten koulujen välisiä vertailuja. Lukiomme sijoitus on noussut merkittävästi kaikissa näissä tilastoissa, joissa on verrattu kirjoitettujen aineiden puoltoäänien keskiarvoja.

Kun lukiovertailussa käytetään mittarina lukion opetuksen vaikuttavuutta vertaamalla kirjoitustuloksia saman ikäluokan lukion sisääntulokeskiarvojen keskiarvoon, kuten STT:n tilastoinnissa on tehty, on Helsingin medialukion sijoitus suorastaan erinomainen, niin että Helsingin kaupungin lukioiden joukossa vain Ressun lukio on meitä korkeammalla. Tämä tilasto kertoo siitä, että opettajamme ovat tehneet laadukasta ja ammattitaitoista työtä. Tässä samalla haaste lukiomme nuoremmille ikäluokille, pistäkää mielellään vieläkin paremmaksi.

Haluan vielä kiittää kaikkia opettajiamme ja muuta henkilökuntaa sekä opiskelijoitamme todella vaiheikkaasta ja tekemistä täynnä olevasta lukuvuodesta, on suuri etuoikeus saada olla rehtorina tässä koulussa.

Toivon, että käytätte kesäloman voimienne palauttamiseen raskaan kouluvuoden jälkeen ja toivotan teidät tervetulleiksi entistäkin tavoitteellisemmalla asenteella lukio-opintojen pariin – maanantaina 11.8.2014 – tarkempi aikataulu löytyy kotisivuiltamme.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE YHTEENSÄ JA JOKAISELLE ERIKSEEN!

Pekka Luoma

rehtori

 

Advertisement

Kielinörttien matkapäiväkirja opintomatkasta Pariisiin

mardi 13.5.

Moni paikallinen on yllättynyt huomatessaan, että pohjoismaalaisen opiskelijaryhmän edustajat kykenevät puhumaan sujuvaa ranskaa. Varsinkin ravintolahenkilökunta innostuu huomatessaan turistin kielitaidon ja ryhtyy jopa vitsailemaan ranskaksi. Kommunikoidessaan kielitaitoisten turistien kanssa ranskalaiset kuitenkin vaihtavat kielen englantiin, mikäli ilmenee ongelmia esimerkiksi maksuvälineiden kanssa. Turistien oletetaan osaavan vain yleisimmät fraasit. Kielen vaihtaminen lennosta englantiin tuntuu kuitenkin hiukan loukkaavalta niille, jotka aidosti osaavat kieltä. Keskustelua voidaankin käydä niin, että turisti puhuu paikalliselle ranskaa, ja tämä vastaa turistille englanniksi.

mercredi 14.5.

Ranskan kielen taito on muutamassa päivässä tullut huomattavasti sujuvammaksi. Tilanteissa käytettyjä sanamuotoja ei enää tarvitse miettiä etukäteen, vaan ranska luonnistuu myös yllättävissä tilanteissa – kuten huomatessa Carrefourin kassalla, että hihnalle lastatut karhunvatukat ovatkin kauttaaltaan homeessa.

jeudi 15.5.

Kun kieltä uskaltaa ryhtyä käyttämään, eivät paikalliset enää tiedä, mitä olettaa. Ulkomaalaiset turistit (jenkeistä kiinalaisiin) ja jopa paikallinen ravintolahenkilökunta alkavat epäillä kansallisuutta. ”Aa eli ette ole ranskalaisia, mutta puhutte silti ranskaa?”, kuten muuan vanhempi miestarjoilija ääneen ihmetteli.

vendredi 16.5.

Kielitaito on edennyt siihen pisteeseen, että sitä haluaa jo tuoda esiin. Kaupassa ja lentokentällä asioidessa tulee käytettyä ylimääräistä ranskaa, jota varsinkaan paluulennolle kiirehtiviltä suomalaisilta ei odotettaisi. Lähtöselvityksessä, turvatarkastusjonossa ja kioskilla henkilökunnalle esitettyä ”en fait, je parle aussi français” -lausahdusta voisi jo kutsua itsensä ylittämiseksi.

lundi 19.5. à la maison

Impressionismin ja kulttuurin täyteinen opintomatka oli meille ennen kaikkea kielimatka, onnistunut sellainen. Tästä on hyvä jatkaa kohti ranskan ylioppilaskirjoituksia.

Teksti: Amanda Pekkala, Vera Winter ja  Sandra Seppänen

Kuva: Tiija Suoverinaho

Liikkuen Ranskaan, filosofit hanskaan

Pariisin opintomatkan päiväkirja

Lundi le 12 mai

Le premier tour de métro parisien était un grand tohu-bohu quand nous avions les très grandes valises et tous étaient un peut désordonnés avec le brouhaha de métro après le calme d’avion.

Heti matkalaukkumme haettuamme aloitimme matkan Paris Orlyn lentokentältä hotellille Pariisin metrolla. Metromatka oli aluksi häsläystä kaikkien raahatessa matkalaukkujaan pitkin kapeita ja sekalaisia käytäviä (Pariisin metrossa ei yleisesti tunneta käsitettä ”hissi”) ja ostaessa vuorotellen kymmenen kerran metrolippuja automaateista, mutta istuessamme vihdoin metrossa rauhoittui tilanne ja saatoimme nauttia ranskankielisestä puheensorinasta ja siitä tosiseikasta, että pitkään odotettu opintomatka oli vihdoin käynnissä.

Mardi le 13 mai

Même une petite douche pluie n’a pas réussi à gâcher la belle Sacre Cœur, le terminus de notre balade dans le quartier des artistes ou nous avons vu le Moulin Rouge magique (seulement de l’extérieur). 

Tiistaina oli ohjelmassa opastettu kävelyretki taiteilijakaupunginosassa. Aloitimme kierroksen Blanchen metroaseman läheltä, josta näimme kuuluisan Moulin Rougen julkisivun. Oppaamme oli hyvä puhumaan ja kertoi mielenkiintoisesti kotikulmistaan käyttäen kuvia ja tarinoita hyväkseen. Opastetun kiertelyn jälkeen meillä oli aikaa tutustua Sacre Cœuriin ja sen ympäristöön. Kaikki olivat onneksi tarkkailleet säätiedotuksia ja täytimmekin alueen sateen alkaessa värikkäillä sateenvarjoillamme. Kiertelyn jälkeen menimme ryhmän kanssa lounaalle kodikkaaseen ravintolaan. Onneksi sadekuuron huippu iski juuri kun istuimme kolmessa suuressa pöydässä nauttimassa kolmen ruokalajin ranskalaista lounasta ja lähtiessämme aurinko paistoi jo kuin se ei koskaan olisi ollutkaan pilvessä.

Illalla menimme Seinen risteilylle ja näimme useita tärkeitä Pariisin nähtävyyksiä: Eiffel-tornin, Notre Damen, Louvren, Musée d’Orsayn ja Consciergerien.

Mercredi le 14 mai

La beauté est une source inépuisable de joie pour celui qui sait la découvrir.
Alexis Carrel

Keskiviikkona menimme Musee d’Orsay’hyn, ja tehtävänämme oli etsiä kolme impressionistista taideteosta ja analysoida niitä. Hämmästelimme taideteosten kokoja ja värejä verrattuna kirjoissa tai netissä olleisiin kuviin. Museossa oli erityinenVincent van Goghin näyttely.Löysimme myös yhden teoksen, joka oli tuttu historian oppikirjastamme. Söimme lounaan valitsemassamme paikassa. McDonaldsin sijaan opimme ranskalaista ruokakulttuuria croque monsieur -leipineen.  Seuraavaksi kävimme Eiffel-tornilla, ja osa meistä nousi ylös saakka.

Jeudi le 15 mai

Et l’on voit de la flamme aux yeux des jeunes gens,
Mais, dans l’œil du vieillard, on voit de la lumière.
Victor Hugo

Torstaina taas tapasimme tuttuun tapaan kello kymmenen hotellin aulassa. Meillä oli vuorostaan  urheilullinen päivä. Menimme Notre Damelle alkumatkan metrolla ja loppumatkan kävellen. Saimme hetken kierrellä ryhmissä ja ihastella. Sen jälkeen lähdimme kävelemään Luxemburgin puistoa kohti. Siellä saimme työstää matkapäiväkirjaa ja viettää piknikiä. Maisemat olivat todella kauniit, aivan kuin olisi ollut monessa maassa samaan aikaan. Oli palmuja, suihkulähde, ja korkeita pilvenpiirtäjiä.  Menimme sen jälkeen vielä Louvre-museoon. Kävimme yhdessä katsomassa Mona Lisan ja sen jälkeen saimme kierrellä keskenämme. Loppuillasta meillä oli vapaa-aikaa. Jotkut menivät China Towniin.

Vendredi le 16 mai

Aimer, ce n’est pas se regarder l’un l’autre, c’est regarder ensemble dans la même direction.
Antoine de Saint-Exupéry

Viimeisenä päivänä aamupäivä sujui  St Ouenin kirpputorilla. Sen jälkeen menimme République-aukiolla sijaitsevaan  mukavaan ja idylliseen pieneen korsikalaiseen ravintolaan. Lounaan jälkeen menimme hotellille ja lentokenttää kohti. Lentomme myöhästyi hieman, mutta pääsimme ehjinä Suomeen. Oli mahtava reissu !

Teksti: Vera Winter ja Henni Savolainen

Medialinjalaisten teemapäivä innosti tekemään mediatuotoksia

Huhtikuussa järjestettiin aktiivisten medialinjalaisten itse ideoima medialinjalaisten oma teemapäivä, jonka tarkoituksena oli, että medialinjalaiset tekisivät mediatuotoksia ja pääsisivät näyttämään taitonsa. Teemapäivän työn tehtävänantona oli, että työn pitää käsitellä teemaa asioita uudesta perspektiivistä. Lisäksi työssä piti näkyä ainakin yksi seuraavista, teemapäivänä arvotuista, teemoista: urbaani Suomi, ruoka tai rikos ja rangaistus.

Teemapäivän tuotoksia palautettiin määräaikaan mennessä yhteensä 20, ja niiden tekemiseen osallistui yhteensä 39 opiskelijaa. Tuotokset olivat erilaisia: mukana oli ainakin valokuvasarjoja, videoita, biisejä, keittokirja, novelli ja haastattelututkimus.

Töiden taso oli erittäin hyvä, joten arviointiraadin tehtävä oli miellyttävä mutta vaikea. Parhaat tuotokset palkittiin kevätjuhlassa 30. toukokuuta.

1. sija video, palkinto 200 euroa: Joosef Abokther, Heini Hosio, Teemu Lahjalahti ja Santeri Mekhilyaynen

2. sija valokuvasarja, palkinto elokuvaliput: Iman Daher ja Vera Karhu

3. sija video, palkinto elokuvalippu: Reetta Isomäki

Kunniamaininnat:

Ronja Karttunen, Pinja Mäntylä, Alma Tuokko, Iida Yliannala

Kristiina Nurminen ja Mikaela Rytkönen

Milla Viinikainen, Vilma Järvinen, Anniina Mikkola ja Taru Mäkipää

Kristian Sturt

 

 

Kuva: Iman Daher ja Vera Karhu (osa kuvasarjasta)

 

MELU-päivänä perehdyttiin globaaliin vastuuseen

Medialukiossa vietettiin perjantaina 9.5. perinteeksi muodostunutta MELU-päivää. Tällä kertaa päivän teemaksi oli valittu globaali vastuu, johon lukiolaiset tutustuivat viidentoista eri järjestön pitämissä työpajoissa ja järjestöjen infopisteillä, luennolla ja videoiden kautta. Tavoitteena oli herättää tietoisuutta siitä, että olemme kaikki yhdessä vastuussa siitä, mitä maapallolla tapahtuu ja että voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa esimerkiksi ympäristöön. Ympäristön lisäksi päivässä oli esillä muun muassa ihmisoikeudet ja tasa-arvo.

Työpajoissa opiskelijat pääsivät esimerkiksi eläytymään pakolaisen arkeen, kokeilemaan länsiafrikkalaista musiikkia ja maalaamaan koulun ikkunoita ekologisesti jogurtilla. Lopuksi päivän teemoista keskusteltiin luokissa yhdessä ja päivän aikana kerättyä tietoa testattiin tietovisassa. Päivän huipennus oli kuitenkin yhteinen lopputempaus, jossa opettajat ja opiskelijat kokoontuivat vaaleanpunaisten papereiden kanssa koulun sisäpihalle sydänmuodostelmaan. Päivä lopetettiin yhteiseen huutoon: Melua globaalista vastuusta!

Katso video MELU-päivästä: https://www.youtube.com/watch?v=UcInQLmRNSE

Kuvat: Hilla Virkkilä ja Joosef Abokther

Video: Joosef Abokther

Jogurttimaalausta MELU-päivässä

Helsingin medialukiossa on aistittavissa rentoutunut tunnelma. On perjantai ja vuosittainen MELU-päivä on päässyt jo hyvään vauhtiin. MELU-päivä on joka vuosi järjestettävä, vaihtuvateemainen medialukion oma päivä, jonka tarkoituksena on yhteisöllistää koulumme opiskelijoita ja opettajia. Tänä vuonna teemana on globaalikasvatus.

Ilmoittauduin ensimmäisten joukossa työpajaan, jossa oli tarkoituksena maalata jogurtilla sapluunoiden läpi koulumme kirjaston ikkunoihin. Työpaja herätti minussa kysymyksiä, sillä en ollut ennen kuullut jogurtilla maalaamisesta.

Istuudumme pöytien ääreen, ja opettaja selittää työn tarkoituksesta ja tekomenetelmistä. Sapluunoista leikataan kuvioita irti, sapluuna kastellaan ja asetetaan haluttuun kohtaan ikkunaan. Tämän jälkeen sapluunaa sivellään jogurtilla ja sitten sapluuna poistetaan, jolloin ikkunaan jää haluttu jälki. Muut ryhtyvät työn touhuun, kun minä päätän lähestyä kuvaamataidon opettajaa Minna Eskolaa. Eskola kysyy, eikö minun olisi mielekkäämpää haastatella jotakin koulussamme vierailevaa asiantuntijaa, mutta vakuutan hänet siitä, että haluan haastatella juuri häntä.

Lainattu idea

”Kokeilitko jo ikkunaan maalaamista?” Eskola kysyy istuessaan alas haastattelua varten. Vastaan kieltävästi. Eskola kertoo, kuinka hän vierailullaan Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa näki ikkunassa erikoisia maalauksia ja kysyi kollegaltaan, mitä ne olivat. ”Opiskelijat olivat maalanneet mielenkiintoisia kuvioita ikkunoihin, ja kun sain kuulla, että ne oli maalattu jogurtilla, innostuin.” Eskola halusi toteuttaa jogurttimaalausta lukiomme opiskelijoilla, ja Melu-päivä sattui juuri sopivaan saumaan. Ekologinen jogurttimaalaustyöpaja sopii globaalin kasvatuksen teemaan oivasti. Perehtyminen taiteen ja eri kulttuurien perinteisiin kuva-aiheisiin lähentää opiskelijoita silmin nähden. Eskola harmittelee, ettei kuva-aiheisiin ollut aikaa perehtyä enempää – niihin olisi hänen mielestään tarvinnut melkeinpä oman työpajansa.

Ekologista vai ei?

Rainbow-merkkistä maustamatonta A+-jogurttia lentää työn ohessa kengälleni erään tytön siveltimestä. Hän pahoittelee ja tuo minulle käsipaperin, jotta voin puhdistaa kenkäni. Työpajaa oli mainostettu ekologisena, joten olin olettanut, että jogurtti olisi esimerkiksi ylijäämää kaupasta. Eskola korjaa erehdykseni ja sanoo ostaneensa jogurtin uutena kaupasta. Ekologisuuden määritelmä syntyy siitä, että jogurtissa ei ole maalien lailla ollenkaan haitallisia kemikaaleja. Ystäväni, joka oli samassa työpajassa kanssani, kyseenalaisti tämän: ”Mut eiks tää Rainbow-merkki kuitenki käytä jossain kahvissa ja muussa lapsityövoimaa ja tällai? Ja miten sitku noi pestään noista ikkunoista pois, niin niissä pesuaineissahan on vaikka mitä kemikaaleja!”

Onnistunut projekti

Jo toista työpajaansa tänään vetävä Eskola kertoo, että Melu-päivää suunnitellaan Helsingin medialukiossa läpi vuoden. Tätä kyseistä perjantaita on siis stressattu opettajien huoneessa monet kerrat. Lisätyöstä huolimatta hän on kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kiittää opiskelijoita kärsivällisyydestä ja huolellisuudesta. Rajoitetut ryhmäkoot saivat aikaan onnistuneet työpajat. ”Globaalin kasvatuksen MELU-päivä on ollut ehdottomasti kaiken stressin arvoinen!” hän toteaa.

Teksti: Reetta Isomäki
Kuva: Hilla Virkkilä

Melulaiset kehittivät Helsingin yleiskaavaa

Koulumme opiskelijat osallistuivat keväällä Helsingin yleiskaavan parantamiseen ja kertoivat mielipiteitään päättäjille. Päättäjät olivat juuri näiden mielipiteiden perään, sillä parinkymmenen vuoden päästä Helsinki on nykyisen nuorison olinpaikka. Tästä huolimatta myös vanhukset huomioitiin, esimerkiksi puistonpenkkien lisäämisellä.

Projektiin liittyi myös #stadifotona-kisa, jossa nuoret saivat postata Instagramiin kuvia Helsingin yleiskaavaan liittyen. Eräs koulumme oppilaista oli yksi palkinnonsaajista. Kuvataidekurssilaistemme yleiskaava-aiheinen kuvakooste oli myös esillä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelytila Laiturin #stadifotona-näyttelyssä.

Lopuksi: Pidetään jatkossakin meteliä yhteisistä asioista ja tehdään koulustamme parempi paikka opiskella!

Lue projektista lisää täältä: http://www.yleiskaava.fi/2014/kun-nuoret-ja-virasto-kohtasivat/

Teksti ja kuvat: Joosef Abokther

Comenius-projekti huipentui toukokuussa lopputapaamiseen Suomessa

Koulussamme syksyllä 2012 käynnistynyt Comenius-projekti “Maps of Mobility and Migration” huipentui viimein toukokuussa 2014, kun projektiin osallistuneet saksalaiset, norjalaiset ja italialaiset kokoontuivat viimeiselle yhteiselle tapaamiselleen Suomessa. Suomalaiset opiskelijat ja opettajat aloittivat vierailuun valmistautumisen jo neljännen jakson alussa Comenius-kurssilla, jonka aikana pyrittiin suunnittelemaan käytettävissä oleville viidelle vuorokaudelle mahdollisimman mukava, tapahtumarikas ja opettavainen ohjelma.

Kun vierailun ensimmäinen päivä vihdoin koitti, monia suomalaisia jännitti vähintään yhtä paljon kuin omalle Comenius-tapaamiselle vieraaseen maahan lähtiessä. Aamun oppitunneilla keskittyminen oli hankalaa ja monia kysymyksiä pyöri mielessä: Minkälainen vieraani on? Tulemmeko toimeen? Mitä hän ajattelee Suomesta?

Norjalaiset ja italialaiset vieraat saapuivat koululle RO-tuokion jälkeen. Saksalaisten lento laskeutui myöhemmin illalla. Loppuilta oli vapaa-aikaa, ja suurin jännitys hälveni vieraaseen tutustuessa. Iltaa vietettiin ruuan, kaupunkimaisemien ja jalkapallon merkeissä, ja nukkumaan mennessä sekä suomalaisten että ulkomaalaisten vieraiden olo oli tyytyväinen ja helpottunut.

Torstaiaamuna kokoonnuimme koululla, jota esittelimme ulkomaalaisille rehtorin tervetulopuheen jälkeen. Kello 10 suuntasimme keskustaan, jossa olimme järjestäneet “Amazing Race in Helsinki” -kisan. Comenius-oppilaat suorittivat joukkueissa erilaisia tehtäviä kiertäessään Helsingissä päänähtävyydeltä toiselle. Osa suomalaisista kulki joukkueiden mukana, osa esitteli eri pisteissä lähellä olevaa nähtävyyttä ja antoi tehtäviä. Vaikka sää sattui olemaan harvinaisen ikävä (jäätävä tuuli ja sade), ulkomaalaiset vieraamme nauttivat nähtävyyksistä ja tekivät tehtäviä innolla. Tarpeeksi pitkän ajan kuluttua kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ulkoilua oli harrastettu tarpeeksi sen sadepäivän osalta. Vain muutama oppilas jaksoi tämän jälkeen lähteä vielä Suomenlinnaan, jonne alun perin oli tarkoitus mennä koko porukalla. Myös Suomenlinnan tarjoamat näkymät ihastuttivat säästä huolimatta. Illalla osa porukasta lähti keilaamaan ja osa kokoontui katsomaan elokuvia ja viettämään yhteistä aikaa.

Perjantaiaamuna alkoi myös Comenius-oppilailla koulupäivä. Osa suomalaisista osallistui normaalisti MELU-päivään, osa taas työskenteli ulkomaalaisten kanssa. Teimme kevään aikana kokoamistamme tutkimustuloksista kansainvälisissä ryhmissä PowerPoint-esityksiä, jotka esitettiin lopuksi muille. Esitysten teemana oli liikkuvuus, ja niissä tuli hienosti esille sekä kansainvälisiä eroja että yhtäläisyyksiä. Koulupäivän aikana ulkomaalaiset saivat myös nauttia ilmaisesta suomalaisesta kouluruuasta.

Koulun jälkeen vietimme vapaa-aikaa vieraidemme kanssa kello 18 asti, jolloin palasimme koululle. Illan ohjelmana oli suomalaisten ruokien maistelua ja ihmettelemistä, musiikkiesityksiä sekä jokaisen maan järjestämä oma ohjelmanumero. Suomalaisten muotinäytös, italialaisten tanssi, norjalaisten tietokilpailu sekä saksalaisten opettajille järjestämä kilpailu hauskuuttivat ja viihdyttivät sekä antoivat jokaiselle maalle ja vieraalle tilaisuuden ohjata ja valita yhteistä ohjelmaa.

Lauantaina aloitimme päivän vierailemalla tiedekeskus Heurekassa. Kaikki vieraat kiersivät näyttelyn innoissaan kokeillen ja kokien uusia asioita. Sen jälkeen bussi kuljetti koko porukan Kuusijärvelle, jossa grillasimme makkaraa, kiersimme järven maisemia katsellen ja leikkien sekä pelasimme mölkkyä ja muita pelejä. Osa ulkomaalaisista uskaltautui jopa saunomaan ja uimaan. Illalla vietimme viimeistä iltaa pienemmissä porukoissa muun muassa saunoen ja Euroviisuja katsellen.

Sunnuntaiaamuna oli aika jättää hyvästit uusille ystäville. Italialaiset ja saksalaiset lähtivät aamupäivällä kohti kotejansa, norjalaiset vasta myöhemmin illalla vietettyään päivän Suomenlinnassa sään suosiessa tällä kertaa paremmin. Vierailusta jäi sekä suomalaisille että ulkomaalaisille monia hyviä muistoja ja arvokkaita opetuksia. Ei ole syytä uskoa, että yksikään vierailuun osallistuneista olisi lähtenyt sunnuntaina lentokentältä mukanaan vähemmän kokemuksia ja tietoa kuin saapuessaan, joten vierailua ja sen myötä koko projektia voidaan kutsua onnistuneeksi.

 

Comenius-ohjelmaa on rahoitettu Euroopan komission tuella. Suomessa Comenius-ohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta vastaa CIMO, joka on kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön asiantuntija- ja palveluorganisaatio.

 

Teksti: Kiia Hakkala ja Sirpa Manninen

Kuva: Tapani Savolainen

Comenius-projektilaiset matkasivat syksyllä Norjaan

Comenius-projektin kolmas ulkomaanmatka suuntautui Norjaan, Oslon liepeillä sijaitsevaan 2 891 asukkaan kylään Dokkaan. Projektin tämänkertainen teema oli taide ja kulttuuri, joihin liittyen valmistelimme esitelmiä. Esitelmät esitettiin matkan aikana Norjassa.

Matkalle lähdettiin keskiviikkona 18. syyskuuta. Tapasimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla kello 5.15, enemmän tai vähemmän pirteinä, kaikki valmiina Norwegianin lennolle. Lento lähti seitsemän aikoihin Helsingistä ja kesti lähes puolitoista tuntia.

Oslon lentokentästä muodostui erittäin tuttu paikka, sillä odottelimme siellä noin kolme tuntia italialaisten ja saksalaisten saapumista. Pääsimme myös järkyttymään Norjan hintatasosta heti, kun Starbucksissa kahvi maksoi 70 kruunua eli noin 8,43 €.

Kahdentoista aikaan italialaiset ja saksalaiset olivat saapuneet, ja lähdimme bussilla kohti Dokkaa. Upeiden vuoristomaisemien saattelemina saavuimme sympaattiseen Dokkaan koululle, jossa meitä odottivat isäntäperheet sekä projektissa mukana olleet opettajat. Matka jatkui jokaisella oman isäntäperheensä luokse, ja illan vietimme rentoutuen ja tutustuen isäntäperheisiimme.

Seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan Osloon. Kävimme Holmenkollenin mäkihyppytornissa, Kon-Tiki-museossa ja viikinkimuseossa, jonka jälkeen siirryimme kävelemään Oslon keskustaan kaupunkikierrokselle. Tuomiokirkon, Kansallismuseon, Kaupungintalon ja Kuninkaanlinnan jälkeen tutustuimme Oslon vaate- ja ruokatarjontaan. Hintataso oli edelleen shokeeraava.

 

Perjantaina oli valmisteltujen esitelmien esittämispäivä koululla. Esitelmien lomassa vietimme aikaa muiden Comenius-oppilaiden kanssa ja pääsimme nauttimaan huipputasoisista pianoesityksistä.

Illalla kaikki isäntäperheet kokoontuivat koululle, ja luvassa oli ruhtinaallinen juhla-ateria, johon kuului muun muassa hirveä ja hevosta. Illan aikana jokainen maa esitti ohjelmanumeron, ja meidän show’mme oli ponileikki (uknow ”tuolta he tulevat poneillansa…”).

Lauantaina oli vuorossa matka olympiakylä Lillehammeriin, jossa tutustuimme ympäristöön ja kävimme mäkihyppytornin huipulla (yhteensä noin 2 000 askelmaa). Lisäksi kävimme ulkoilmamuseo Maihaugenissa, jota voisi verrata Seurasaareen.

Illalla lähdimme keilaamaan ja viettämään yhdessä aikaa viimeisen illan kunniaksi, ja norjalaiset harjoittelivat ahkerasti sanomaan suomeksi ”nainen tuo ruokaa” ja ”ei saa peittää”, joka lukee vanhemmissa pattereissa.

Sunnuntai olikin sitten lähtöpäivä. Hyvästelimme isäntäperheet ja Dokan, ja tunnelma oli haikea. Lähdimme jälleen yhteisbussilla lentokentälle, jossa hyvästelimme vielä saksalaiset ja italialaiset ystävämme.

Comenius-projekti oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Opimme paljon uutta toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä. Kiitokset EU:lle tästä upeasta ja ikimuistoisesta mahdollisuudesta!

Teksti: Meri Autio ja Alma Tuokko

Добро пожаловать в Хельсинки

Otsikon sanoin olimme toivottamassa tervetulleiksi Pietarista Naapurin koulu tutuksi -projektiin liittyen tulevia vieraitamme Helsingin rautatieasemalla syksyisenä aamuna. Kouluumme viikon vierailulle saapuivat perjantaina 4. lokakuuta 2013 kaksi opettajaa, englannin kielen lehtorit Svetlana Rudenko ja  Ekaterina Zueva sekä seitsemän lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijaa. Kyseessä oli vastavierailu koulumme seitsemän venäjän kielen opiskelijan ja lehtoreidemme Minna Reenilän (venäjä) ja Markku Sutisen (englanti) viikon mittaiseen tutustumiseen englannin kieleen painottuvaan kouluun nro 213 Pietarissa huhtikuussa 2013. Osa opiskelijoista oli jo vanhoja tuttuja keskenään, osa tapasi toisensa ensimmäistä kertaa.

Pitkän matkan rasitusten jälkeen perjantaiaamuna olikin vuorossa kouluun tutustuminen rehtori Pekka Luoman johdolla sekä lehtori Timo Kuohukosken mediastudiosta ohjaama aamunavaus, jossa vieraamme vastasivat opiskelijoidemme esittämiin kysymyksiin. Projektimme virallinen käyttökieli oli englanti ja saimme apua myös koulumme venäjää äidinkielenään taitavilta opiskelijoilta. Opiskelijoitamme kiinnostivat lähinnä vieraidemme Suomi- ja  Helsinki-tietous, heidän ensivaikutelmansa maastamme sekä vapaa-ajan vietto.

Maittavan koululounaan jälkeen vieraamme osallistuivat englannin kielen ja maantieteen oppitunneille, minkä jälkeen he pääsivät tutustumaan isäntäperheisiin ja saivat levätä rauhassa pois varhain aamuyöstä aloitetun matkan aiheuttamaa väsymystä. Lauantaina ohjelmamme jatkui Senaatintoriin ja sen ympäristöön tutustumisella, ja sieltä suuntasimme lautalla Suomenlinnaan, jossa meillä oli tilaisuus oppaan johdolla tutustua yhteiseen historiaamme. Loppupäivän ja sunnuntain vaihdossa olevat opiskelijat viettivät isäntäperheissä ja saivat näin tilaisuuden tutustua ruoka- ja tapakulttuuriimme. Vaihdossa olleet opettajat pääsivät tekemään sen allekirjoittaneen luona lauantai-iltana.

Pietarilaiset vierailivat myös oppitunneillamme.

 

Arjen jälleen saavuttua maanantaina iloisesti pulisevat opiskelijat palasivat koulutyön pariin. Paljon oli kerrottavaa kullakin omista vaikutelmistaan! Kyllä vaihdossa oleminen tavalliset turistimatkat voittaa! Jälleen kielten tunnit tulivat tutuiksi, samoin atk:n tunti. Iltapäivällä suuntasimme Helsingin kaupunginmuseoon, jonka jälkeen oli vuorossa kaupunkikävely. Vieraamme saivat nähdä syysruskan värien kyllästämän luonnon lisäksi muun muassa Musiikkitalon, Eduskuntatalon, Hakasalmen huvilan, Finlandia-talon, Oopperan, Temppeliaukion kirkon ja Sibelius-monumentin. Meidän kaikkien jalat joutuivat todelliselle koetukselle!

Nykypäivään palasimme tiistaina, jolloin vieraamme saivat viettää aamupäivän tiedekeskus Heurekassa Vantaalla. Sääkin suosi jälleen, joten he kävelivät paluumatkan koulullemme. Onhan heidän mielestään täällä lähes kaikki kävelymatkan päässä! Iltapäivän vietimme Nykytaiteen museo Kiasmassa, jonka tyyppistä museota Pietarissa ei ole, joten se aiheutti jonkin verran kummastusta.

Keskiviikkona vieraamme osallistuivat englannin ja musiikin tunneille. Tunneilla mukavinta vieraidemme mielestä oli se, että opiskelijat pääsevät osallistumaan meillä aktiivisemmin oppitunnilla kuin heidän omassa koulussaan. Musiikin tunnilla erityisesti mahdollisuus päästä itse kokeilemaan eri instrumentteja ihastutti vieraitamme. Opiskelun itsenäinen suunnittelu ja valinnaisuus puhutti myös paljon. Iltapäivällä oli vuorossa Ateneumin taidemuseo, jossa ryhmäämme ihastutti loistava opas, joka oli selvästikin tottunut nuorisoryhmien vetämiseen ja jolle Pietari ja jopa Kuptsinon alue olivat tuttuja. Monet totesivat museokäynnin jälkeen, että ”tämä on oikea museo”.

Torstai olikin sitten jo lähtöpäivä. Aamulla kukin osallistui sekä isäntänsä että historian oppitunnille. Nälkäisenä ei sovi vieraita matkalle laittaa, joten he saivat vielä nauttia kouluravintolamme antimista. Kouluruokaa kehuttiin kovasti, samoin sitä, että se on kaikille ilmaista Lähtökahveilla loppuyhteenvetona vieraamme totesivat, että Helsinki on erittäin kaunis, siisti ja puhdas  kaupunki, jopa kraanavettä voi juoda! Ihmiset ovat täällä erittäin kohteliaita ja joukkoliikenteessäkin on niin rauhallista ja hiljaista. Oppitunnit olivat heidän mielestään hauskoja ja kiinnostavia, mutta pitkiä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja hyvästelimme vieraamme monta kokemusta rikkaampana kotimatkalle kohti Pietaria. Suureksi iloksemme useat pitävät edelleenkin yhteyttä pariinsa naapurimaassamme!

Sydämelliset kiitokset kaikille Naapurin koulu tutuksi -projektiin tavalla tai toisella osallistuneelle yhdessä ja erikseen! Ensi lukuvuonna on vuorossa jälleen Pietari.

 

Teksti: Minna Reenilä